Ready for the Weekend!

Noniin nyt vähän päivityksiä Gabbyn ja mun ekalta kesäloma-viikolta!

Gabbylla alkoi siis perjantaina kesäloma niin kuin monella muullakin amerikkalaisella lapsella, ja mua aluksi vähän pelotti miten meidän päivät tulee nyt muuttumaan kun Gabby onkin koko päivän kotona mun kanssa. Tosiaan tää kuukausi on mennyt niin että oon vienyt Gabbyn aamulla kouluun jonka jälkeen mulla on ollut 6 tuntia vapaa-aikaa ja sitten oon hakenut Gabbyn kotiin ja muutaman tunnin päästä oon taas ollut vapaalla. Maanantai meni kuitenkin yllättävän nopeasti, samoin tiistai, keskiviikko, tää päivä ja apua huomenna on taas lauantai ja viikonloppu onkin ohi! Ollaan käytetty tää viikko vaan yhdessä olemiseen ja kesästä nauttimiseen. Oon saanu elää sellaisia päiviä minkälaisia elin joskus silloin lapsuuden kesissä. En muistanut miten hauskaa on juosta uikkarit päällä vesisprinklerin läpi tai hypätä uima-altaaseen pommilla! Kyllä, tän kesän jälkeen oon taas pikkulapsen tasolla ku hengailen Gabbyn 6.v kanssa kaikki päivät :D

Tiistaina aloitettiin Gabbyn ja mun tenniskoulu ja mentiin pelaamaan tuohon koulun tenniskentälle uusilla pelivälineillä. Sanoin heti ennen ku edes lähdettiin sinne että mä lopetan heti jos se alkaa yhtään kiukuttelee tai ei kuuntele mua. Ja se toimi. Tää tyttö innostu tenniksestä niin paljon että mentiin heti samana päivänä uudestaan harjoittelee ja nyt ollaan käyty siellä joka päivä. Pakko kyllä myöntää, että kun Päivi pyysi mua opettamaan Gabbylle tennistä (liikunnan ohjaaja kun olen) niin tuli kyllä vähän hassu olo. Kyllähän me koulussa tennistä pelattiin, mutta ainoa asia mitä siitä muistan on se, kuinka Tommi suuttu mulle kun mulla ei tullu hiki vaikka oli fleece päällä, ja että yksi tennistunti käytettiin Tiian kanssa siihen, että mietittiin mitä laitetaan Petri Nygårdin keikalle päälle. Näillä pohjatiedoilla lähdin siis opettamaan tennistä! :D

Oon tällä viikolla pitäny Gabriellalle meidän omaa uimakoulua tuossa meidän lähirannalla sijaitsevalla poolillla ja käytiin tänäänkin siellä vähän polskimassa ja en edes viitsi kirjoittaa mitä mulla tulee viime syksyn ja tän kevään uinninohjauksista mieleen, mutta nyt on hyvä opettaa kun on vaan yksi innokas lapsi 20 yli-innokkaan koululaisen sijaan ohjattavana :D Tänään siellä poolilla polskiessa auringon porottaessa taivaalta mietin että hei, mähän saan tästä palkkaa! Tää on tosiaan mun työtä uida täällä altaassa meren rannalla New Yorkissa. Tällaiset hetket saa mut muistamaan miksi alun perin tulin tänne. On niitä huonompiakin hetkiä tietenkin tähän matkaan mahtunut, mutta välillä sitä vaan havahtuu siihen tunteeseen kun tajuaa missä sitä oikeesti on ja ajattelee vaan ” niin siistiä!”.

My Tappen Beach

Sitten vähän juttua amerikkalaisuudesta ja tästä koko ihmeellisestä paikasta.

Eli mä asun perheessä jossa äiti on Suomalainen ja isä on kotoisin Persiasta. Mayer on juutalainen ja meillä ei esimerkiksi syödä sianlihaa ollenkaan. Päivi on kasvissyöjä joten meillä on joka päivä jotain kasvisruokaa ja oon nyt yli kuukauden eläny viikot kasviruokavaliolla! Ekat viikot tuntu että oon aina hirveässä nälässä enkä tuu täyteen vaikka söisin kuinka paljon tahansa. Viikonloput sitten mätöin mahan täyteen hamppareita, pizzaa ja kaikkea mahdollisimman lihaisaa että jaksoin taas viikon kasviksia. Nykyään kuitenkin oon jo tottunut että jääkaapista ei löydy ollenkaan lihaa ja oon huomaamatta jopa itse alkanut välttää lihan syömistä. Yksi viikonloppu sanoin Anninalle et tarvin heti jonkun oikein lihaisan ruuan, ja menin tilaamaan tomaatti-mozzarella pizzan. Viime viikonloppuna bileillan jälkeen tilasin ceasar-salaatin vaikka oon niissä olotiloissa tottunut syömään mättöruokaa. Eilenkin lähdin hakemaan kaupasta pizzaa mielessäni jauhelihapizza, mutta mukaan tarttui 4 juuston pizza! Alanko mä oikeesti olee ilman lihaa? Saa nähdä miten kesän lopussa käy.

Amerikkalaisuudesta haluan kertoa sen verran, että musta on niin hassua aina olla näiden ihmisten ympäröimänä :D Musta amerikkalaiset on ehkä maailman hauskinta kansaa! Ihmiset täällä on välillä niin hönttejä ja jotenkin tuntuu että jokainen ihminen on mun kaveri tai tuttu. Tänäänkin poolilla yksi vanhempi tyttö tuijotti mua tosi pitkään ja aloin heti tarkistamaan onko mussa jotain vikaa et bikinit huonosti päällä tai jtn niin tää tyttö ui mun luo ja sanoo että ” I love your bikinis, where did you get them?” Vähän se ehkä pettyi kun sanoin että Suomesta. Ja jälleen kerran, hän ei tiennyt missä Suomi on :D Eilenkin siellä kaupan kassalla yksi mies ei halunnutkaan ostaa sellaista jäätee-pakkausta kun se ei ollutkaan tarjouksessa, ja se kassa joutui sitten poistamaan ne siitä kassalta, niin se hulluna pyyteli multa anteeksi ja sanoi lopulta sille kassaneidille että annappa sittenkin yksi tälle neidille kun hän joutuu nyt odottamaan mun mokan takia. EI SUOMESSA KUKAAN TEE NOIN !??! Lähdin sitten tyytyväisenä ilmainen jäätee kädessä kotiin:D

Muutenkin amerikkalaiset on jotenkin ihan yliystävällisiä ja mä saatan suomalaisilla tavoillani vaikuttaa tosi töykeältä välillä. Täällä pyydetään anteeksi siis ihan jokaista asiaa ja moikataan kaikkia tuntemattomiakin. Tuntuu välillä että oon ihan juntti täällä kun ei aina hoksaa näitä amerikkalaisille perusjuttuja. Niin kuin yhtenä viikonloppuna yksi koditon mies sai mut herkkänä ihmisenä itkemään keskellä katua kun hän kertoi oman tarinansa siitä ihmisestä joka oli ja miksi hän nyt asuu New Yorkin kaduilla. Hän ei pyytänyt minulta rahaa tai mitään muutakaan. Hän vain toivotti minulle hyvää ja lomaa ja sanoi että minun tulisi nauttia elämästäni niin paljon kuin mahdollista. Niin hänkin tekisi. 

Tämä on ehkä ainoa New Yorkin synkkä puoli minkä olen tällä matkalla löytänyt. New Yorkissa ja koko Amerikassa on ihan hirveästi kodittomia ihmisiä joita kukaan ei auta. He kerjäävät päivät ja nukkuvat yöt kaduilla peläten rosvoja ja rikoksia. Ja näitä kodittomia on New Yorkissa todella paljon, paljon enemmän entä muistan esim. Thaimaassa olleen. Te, jotka tunnette mut, tiedätte että mun sydän ei oikeasti kestä katsoa ja kävellä tällaisten ihmisten ohi. Oon niin monta kerta täällä kävellyt kodittoman ohi jolla on koiria ja kissoja mukanaan tai kerjätessään lapsi sylissä. Musta on niin väärin ettei kukaan täällä auta näitä ihmisiä jotka ovat saattaneet joskus olla tavallisia perheen äitejä ja isiä jotka ovat esimerkiksi laman takia jääneet työttömiksi. Suomessa asuu tuhansia työttömiä ihmisiä ja juoppoja joille maksetaan huimia summia kuussa rahaa jotta he voivat pelata pleikkaria kotona tai juoda viinaa, täällä ketään ei auteta. Kaikkien tulee pärjätä omillaan. Niin opiskelijoiden, äitien, työttömien kuin kodittomienkin. Tämä on ainoa negatiivinen asia johon olen törmännyt, mutta pienenä ihmisenä en pysty tilannetta hirveästi muuttamaan…Siksi ehkä muutto Amerikkaan ei ole minulle tällä hetkellä mahdollinen, sillä raha on ainoa asia jolla täällä pärjää, ja jos sitä ei ole, turha edes haaveilla. Onneksi saan kokea tämän kaiken melkein ilmaiseksi ja mulle vielä maksetaan siitä. Siksi tämä kesä onkin niin ainutkertainen juttu kun tähän ei ehkä ole tule enää toista mahdollisuutta.

Nyksissä pidän siitä kun ihmiset tulevat tänne toteuttamaan omia unelmiaan ja kaikilla on se joku juttu minkä takia he ovat tulleet tänne. Ikinä ei tiedä millainen tarina vastaantulevalla ihmisellä on. Nykissä pidän myös siitä kuinka montaa eri kieltä täällä kuulee ja kulttuurien kirjo on valtava. Nyki on vähän sekoitus kaikkea, ei pelkkää amerikkaa. Niinkun Ansku sanoi että tätä ei voi verrata mihinkään muuhun kun ei ole olemassa toista  samanlaista kaupunkia.

Nyt alkaa mun viikonloppu babysitter hommista ja aion olla niin lapsivapaa kuin vain mahdollista, tehdä vaan omia juttuja ja nauttia kesästä. Tehdä niitä omia juttuja mitä suomessakin tekisin. Ehkä meen istumaan Central parkiin penkille kuuntelemaan hyvää musiikkia ja nautin siitä kun ei ole kiire minnekään, kun saan viikon jälkeen olla oman elämäni herra :) We will see! Lisää postausta viikonlopusta taas sunnuntaina! Nyt Gabriellan kauneushoitolaan laittaan kynnet valmiiksi viikonloppua varten ;)

i love you central park