2 weeks

Noniin, kuten otsikostakin huomaa, mulla on enää vain 2 viikkoa aikaa olla täällä.. Sehän menee ihan hurauksessa ohi? En oikeasti tajua miten tää kesä meni näin nopeaa.. Musta oikeasti tuntuu että vasta mä tulin tänne. Ja just kun kaikki täällä alkaa rullaamaan niin hyvin mun pitääkin lähteä. Nyt alkaa jo oikeasti tuntumaan, että mulla on toinen koti täällä, ja 2 viikon päästä elämä on täynnä pelkkiä jäähyväisiä. Viikon päästä pitää hyvästellä Ansku (MÄ EN TUU KESTÄÄ!! :( ) Sitten siitä viikon päästä Ida, ja lopuksi Nina, Gabby ja perhe ja koko tää paikka.. Voin sanoa että tuun olee aika hajalla siellä lentokoneessa..

Mutta ei liikaa nyt vielä mietitä inhottavia asioita, sillä nyt tulee päivitystä kuluneesta viikosta ! :)

Tää viikko meni oikeastaan Ninan ja poikien kanssa hengailuun ja Anthonysta ja Nickistä onki tullu mulle ku omia poikia :) Käytiin melkein joka päivä puistossa ja silloin kun lapset leikkii yhdessä se on oikeasti maailman helpointa työtä meille au-paireille :D Vitsaillaankin aina Ninan kanssa että kuinka rankkaa meillä on... not!

Keskiviikkona järkättiin sitte Ninan kanssa lapsille ylläri picnic boys & girls clubille ja meillä oli taas hyvin aikaa suunnitella viikonloppua ja sitä mitä tehdään vielä ennen kuin mun lähtö lähestyy. Voin kuvitella miltä Ninasta tuntuu kun se on viettänyt koko kesän mun ja Anskun kanssa ja nyt se jää tänne yksin.. käy vähän sääliksi, mutta Nina on niin mahtava persoona että uskon että se tulee pärjäämään minne ikinä se meneekin :)

Tää viikko meni taas niin nopeaa etten edes muista mitä me tehtiin! Ollaan käyty uimassa, mä oon käynyt zumba-tunneilla ja niin.. en oikeasti edes muista!! Mun ajatukset pyöri koko viikon vaan  perjantaissa et se on ainoa päivä mistä muistan kunnolla jotain :D

Gabby ja Anthony picnicillä

Sitten pitkään ja hartaasti odotettu perjantai saapui. Heti kun olin off lähdettiin Ninan kanssa kauppaan ja ostettiin kaikki valmiiksi iltaa varten. Sitten äkkiä suihkun kautta laittautumaan ja sitten mentiin Ninan luokse oikein perinteiseen amerikkalaiseen BBQ-partyyn. Ninan hostit on aivan huippuja! Nina on onnentyttö ku on löytäny noin rennot ja ihanat host-vanhemmat :) Ninan host- isä Tony oli ostanu ilotulitteita sitä iltaa varten ja kuten Suomessakin, niiden räjäyttely ilman lupia on laitonta. Hauskinta tässä oli vielä se että Ninan host-äiti Tanya on poliisi ja loppuillasta me juostiin poliiseja piiloon ! Aivan mahtavaa! :D En oo nauranu noin paljoo vähään aikaan.. Amerikassa tehdään kaikki isosti, myös tavallinen perheen grilli-ilta :) Mutta siksi mä rakastankin tätä paikkaa niin paljon! Täällä ihmiset on vaan jotenkin huolettomampia ja onnellisempia. Siellä me sitten syötiin, juotiin ja juoruiltiin yömyöhään asti kunnes oli meidän aika hypätä kohti junaa ja Manhattania! Tony heitti meidät asemalle, ja matka kohti tuntematonta pystyi alkamaan. 

Ansku rillaamassa

Otettiin sitten suunnaksi manhattan ja me oltiin oikeesti kaikkialla! En edes muista missä kaikkialla ehdittiin illan aikana käydä.. Ja pidetään taas salaisuutena mitä kaikkea illan aikana tapahtui ;) Mutta voin sanoa että joka kerta kun mennään meidän vakiopaikkaan Thunder Jacksoniin mulle tapahtuu aina jotain noloa. Ja se on vielä tosi pieni paikka et varmasti kaikki samat tyypit näkee aina mun toilailut. Esim yhtenä iltana menen tilaamaan illan ensimmäisiä drinkkejä ja oikein hehkutan sille vieressä olevalle tyypille että 'joo nää on illan ekat', sitten käännyn ja lennän suoraan selälleen lattialle sen tyypin jalkoihin!! Ja tietysti molemmissä käsissä olleet drinkit on mekolla ja lattialla :) Ja tosiaan, olin selvinpäin. Suomalaisena häivyin äkkiä nolosti paikalta, mutta kun amerikassa ollaan, tää tyyppi tuli vielä kysymään oonko ok :D Muuten joo mutta ikinä ei oo hävettäny noin paljoa! Oon vaan niin happy ettei Nina ja Ansku nähny tätä koska kuulisin siitä muuten koko loppumatkan..

saatiin junasta kavereita :)

 No ilta sujui leppoisasti ja hauskinta oli ehkä matka aamulla kotiin :D Mä olin niin hermostunut mun kenkiin että mulla ei itellänikään pitänyt pokka kun raivosin niille :D Heitin ne jo kerran mäkeenki, mutta en raaskinu luopua niistä joten hain ne takas.. ja mun laukusta löytyi jotku korkokengät?? Mä olen kyllä ihme kenkäfriikki kun kengät tulee mun luo pyytämättä... Tähän löytyy varmasti joku hyvä selitys mutta en muista sitä :D

Lauantaina sitten Ansku heitti mut illaks kotiin, kun jouduin ensimmäistä kertaa koko kesänä olemaan viikonloppuna töissä. Katsottiin sitten Gabbyn kanssa Peter Pan2 ja syötiin popparia. Mua alko itkettään siinä lopussa kun Peter ja Leena kohtas taas.. Gabby sanoi että 'Don't cry, it's just a movie" ja kerroin että itken aina elokuvissa. Leffan jälkeen pelattiin muutama kierros Afrikan tähteä ja sitten oli jo pikkusen aika mennä nukkumaan. Mulla oli töiden jälkeen tarkoitus lähteä tyttöjen kanssa ulos, mutta mä nukahdin!!! Saattoi vähän edellisillan riennot painaa päälle mutta kerrankin sai kunnon yöunet :) Kiitos Gabby ihanasta illasta, oot paras host-lapsi mitä voi toivoa ♥

Tänään eli sunnuntaina otin sitten suunnaksi cityn, YKSIN! Nina ja Ansku oli taas löytäny tiensä Staten Islandille, joten niistä ei ollu lähtijöiksi. Olin eka suunnittelut että meen bussilla Roosevelt mallille, mutta kun seisoin siinä bussipysäkillä juna-aseman vieressä ja näin että ihmiset odottaa junaa, päätin että jos New York City on noin lähellä niin hulluhan mä oon jos en mä sinne mee kun vielä on mahdollisuus. Niin mä sitten istuin junassa kaikkien suunnitelmien vastaisesti, mutta onneksi lähdin! Sain ostettua itelle uusia urheiluvaatteita ja melkein kaikki tuliaisetkin on nyt hommattu! Ainoa mikä puuttuu on Jaakon tuliainen, mutta miehille on niin vaikea ostaa mitään! Ehkä paras tuliainen on kun mä saavun kotiin? :) Kävin sitten ostamassa eväitä ja menin Central Parkiin picknikille. Oli niin ihana vaan syödä, kuunnella musiikkia ja katsoa ympärillä olevia ihmisiä. Central Park on ehdottomasti yksi mun lempipaikoista Nykissä ja siellä musta tuntuu, että myös suurkaupungissa on paikka missä musta tuntuu kuin olisin kotona. 

mun uudet babyt!

Tänään yksi tyttö tuli koputtamaan mua olkapäälle ja kysyi että voinko auttaa sitä kun se on lomalla nykissä. Se halusi tietää missä olis joku hyvä halpa pizzeria ja Forever 21 ja osasin neuvoa sitä ihan luontevasti :) Sitten se lopuksi vielä kysyi oonko Nykistä kotosin ja sanoin että mä asun täällä. Ehkä mulla tuli sellanen hetki että musta tuntui oikeasti siltä.. Sitten tuli taas se tunne että 2 viikon kuluttua oon Suomessa.. Mutta olin jotenkin niin iloinen että oikeasti osaan jo auttaa ihmisiä täällä enkä oo ite se joka on ihan pihalla :)

Musta on oikeasti ihana palata Suomeen ja mulla alkaakin olla jo pikkuhiljaa matkakuume, Suomeen!

Vaikka tää kesä on ollut yksi parhaimmista ja tuun muistamaan tän ikuisesti, on mulla ikävä myös mun kotia ja perhettä. Ei ole helppoa olla yksin maailmalla vieraassa perheessä ja kulttuurissa, ja voin sanoa että oon selviytynyt paremmin entä ensin kuvittelin. Voin rehellisesti sanoa, että oon ylpeä itestäni ja se minkä takia tulin tänne on toteunut :) Päällimäinen syy miksi halusin lähteä tänne oli seurata unelmia ja itsenäistyä. Musta tuntuu, että oon kasvanut tän kesän aikana parempaan suuntaan ja toivon että muutkin huomaa sen kun pääsen takaisin kotiin. Oon saanut kavereita joista on tullut mulle kuin oma perhe ja oon hoitanut mun työn paremmin kuin hyvin. 

Nyt pitää vaan nauttia nää viimeiset 2 viikkoa ja toivon kuitenkin että ne menee nopeaa, sillä IDA TULEE NYKIIN 2 VIIKON PÄÄSTÄ!!!! ♥ Ida on siis täällä mun 4 viimeistä päivää ja aion näyttää sille Nykin just niin ihanana kuin mä sen nään! :) Meillä on jo hotelli varattuna manhattanilta eikä tää tyttö malttais odottaa enää yhtää! Tule jo tänne Ida, mulla on hirveä ikävä!

Tuntuu varmaan hassulta lukea sitten Suomessa nää kaikki päivitykset läpi.. Ehkä tän blogin avulla voin elää nää kaikki hetket uudelleen. Toivottavasti ootte tykänny seurata mun matkaa ja pysytte mukana loppuun asti :) Love u guys! Miten se menikään, the best is yet to come? I THINK SO!

ikinä ei tiedä minne nää jalat mut vie

YOLO= You Only Live Once

Kuuntelen tässä Jukka Pojan mielihyvää ja mietiskelen kulunutta viikkoa. En taas tiedä mistä tätä kaikkea lähtis purkamaan, mulla on niin hyvä ja onnellinen olo. En halua ajatella että yksi viikko on taas kulunut ja mun nyki elämä alkaa pikkuhiljaa lähestymään loppuaan. Anskun sanoin, miksi me ei vaan voitaisi jäädä elämään tätä unelmaa? Ehkä tää kaikki on siksi just niin ihanaa, koska tiedetään että tää kaikki tulee kohta loppumaan. En oo ikinä elänyt jokaista hetkeä niin täysillä kuin täällä olessa ja mä toivon että pystyn viemään tän saman asenteen Suomeen. Onhan taallakin oma arkensa tyon parissa, mutta viikonloput ovat jotain ihan parasta. Elämä on niin ihmeellinen asia ja oon todella oppinut rakastamaan jokaista päivää ja hetkeä.. meillä on vaan tää yks elämä, miksei elää sitä siten kuten itse haluaa? Tärkeintä on olla onnellinen, eikö?

Viime viikko hurahti taas töiden merkeissä ja tiistaina uskaltauduin ensimmäistä kertaa yli 2 kk jälkeen zumba-tunnille. En edes tiennyt että meidän kuntosali tuossa 100 m tarjoaa ryhmäliikunta tunteja ja nyt harmittaa kun tajusin sen näin myöhään :( No, tiistaina sitten rohkaistuin ja menin tälle kyseiselle zumba tunnille. Suomalaiseen tapaan olin ensimmäisenä paikalla ja meillä oli sitten hyvin aikaa jutella ohjaajan kanssa :) Tää ohjaaja oli ihan innoissaan kun kerroin että oon suomesta ja se kyseli oonko ennen ollut zumbassa jne. ja se hulluna rauhoitteli mua että hyvin se menee ja sulla tulee olemaan niin kivaa! :D en viitsinyt enää näiden kommenttien jälkeen kertoa että tosiaan mä oon iteki zumba-ohjaaja... No, tunti oli täysin toisenlainen mihin oon suomessa tottunut. "Ditch the workout, join the party" sai aivan uuden käsityksen mun mittakaavassa, sillä tää tunti oli ku lauantainen baari-ilta eikä kukaan ottanu oikein mitään tosissaan :D Kaikki vaan nauro ja huusi siellä ja ne naiset hyppi vuorotellen sinne eteen sheikkaamaan sen ohjaajan kanssa :D Ensimmäistä kertaa mäkään en välittänyt miltä mun tekeminen näytti vaan annoin palaa täysillä ja mulla ei oo ikinä ollu jumpassa noin hauskaa! Hauskinta oli vielä se, että nää naiset siellä tunnilla meni oikeasti välillä juoruilemaan ja lepäilemään sinne käytävälle ja kun joku hyvä biisi lähti soimaan nii ne juoksi takaisin sinne saliin ja alko riehumaan:D Eihän suomessa kukaan lähde pitää lepotaukoa kesken jumpan?? :D Kiitin sitten lopuksi sitä ohjaajaa ihanasta ja erilaisesta tunnista ja sanoin sitten vielä että mäkin ohjaan zumbaa suomessa, niin se sanoi sitten että ne on jo kauan ettineet uutta ohjaajaa niiden salille ja oisinko kiinnostunut tulemaan töihin. Houkutteleva tarjous, mutta suomeen lähtö on jo niin lähellä että hoidetaan tää yks työ nyt kunnialla loppuun asti :)

Torstaina Ansku tuli sitten meille yöksi kun sen porukat on Suomessa lomalla eikä se uskalla nukkua niiden isossa talossa yksin :) Yritettiin varailla matkoja viikonlopuksi, mutta ei jaksettu oikein suunnitella mitään joten sovittiin vaan että "Go with the Flow". Ja ette arvaakaan millainen viikonloppu meille loppujen lopuksi tulikaan...

BLEECKER STREET

Perjantaina Päivi heitti mut perinteisesti Anskun luo yöksi ja tosiaan ilman mitään suunnitelmia päätettiin ottaa illan tavoitteeksi päästä cityyn ja Bleecker Streetille. Voi Bleecker street.. miten mä enää sopeudun rollon yölämään? Mentiin meidän kantapaikkaan Thunder Jacksoniin ja siellähän se ilta sujui leppoisasti.. en oikeasti viitsi päivitellä tänne näitä baarijuttuja, joten jos jotain sitten Suomessa kiinnostaa nii tulkaa kysymään ;) Näitä tarinoita kyllä riittää! Oltiin taas aamuauringon aikaan kotona ja meillä ei ollut mitään hajua missä muutaman tunnin päästä tultaisiin olemaan.. jännittävää mihin se elämä viekään...

Lauantai aamun fiilistelyjä

IM IN JERSEY SHORE!

Lauantaina herättiin muutaman tunnin yöunien jälkeen ja menin hetkeksi fiilistelemään ihanaa lauantai aamua anskun pihalla olevaan riipputuoliin. Tuossa vaiheessa en tiennyt että 10 minuutin päästä oltaisiin hirveässä kiireessä lähdössä kohti Pennstationia.. Tosiaan, Ansku huutaa mulle että lähtö on 10 minuutin päästä ja taksi tulee hakemaan meitä juna-asemalle. Edellisillan meikit päässä mä pakkasin nopeasti kamat kasaan ja seikkailu oli valmis alkamaan! Pennstationilta hypättiin New Jerseyn junaan ja meillä ei vielä tuossakaan vaiheessa ollut mitään hajua minne oltiin menossa. Haluttiin vaan nähdä New Jersey sillä se on ihan nykin vieressä ja ollaan puhuttu siita koko kesa. 

No, mulla tuli sitten ihan hullu ajatus kun oon puhunut koko kesän Anskulle kuinka rakastan sellaista sarjaa kuin Jersey shore ja oon tullut tänne asti, että olis niiiiiiiin siistiä päästä käymään siellä. Ansku sanoi sitten että mikäs siinä, just go with the flow ja niin me oltiin menossa sitten kohti Seaside heighsia! Sinne oli kyllä pidempi matka entä oltiin kuviteltu, ja tuntui että se junamatka olis kestänyt ikuisuuden. Viimein kun päästiin Bay Headiin, meillä ei tosiaan ollut mitään hajua missä oltiin ja miten päästäis itse Seasideen. Kysyttiin sitten yhdeltä naiselta siinä juna-asemalla että voisko se tilaa meille taksin tai jotain, niin se ihana lupautui heittämään meidät sinne! Oh I love american people! <3 Se vaan nauroi kun kerrottiin että ollaan Suomesta ja kuinka mä rakastan sitä sarjaa ja kuinka tultiin sinne ihan sattumalta :D Se heitti meidät sitten suoraan jersey shore tyyppien taloon eteen, ja voitte kuvitella kuinka innoissaan mä olin! Pidätte mua ehkä ihan hulluna kun rakastan tätä sarjaa, mutta musta oli niin uskomatonta olla siellä mitä seuraan joka päivä telkkarista!! En olisi viela pari kuukautta sitten uskonut etta tuun oikeasti joskus seisomaan tuon talon edessa...

Käveltiin sitten suoraan rannalle ottamaan aurinkoa ja taidettiin me pikku päikkäritkin ottaa, sillä yöunet oli jäänyt vähän vähemmälle. Ne aallot siellä rannalla oli aivan uskomattomat ja siellä pystyi jopa surffaamaan! Mulla tuli aivan sellainen olo kuin oltaisiin oltu jollain Californian rannalla, sitä hiekkaa ja merta riitti loputtomiin! Lepohetken jälkeen otettiin sitten suunnaksi kuuluisa Boardwalk missä kaikki tapahtuu. Löydettiin myös tv:stä tuttu Shore store missä nää tv sarjan tyypit työskentelee. Harmi kun oli lauantai niin näillä tyypeillä oli vapaapäivä, mutta niiden pomo oli kyllä töissä ;) Oli sitten pakko ostaa oma Jersey shore huppari muistoksi!

Tää Boardwalk oli täynnä kauppoja ja erilaisia kojuja ja se kuuluisa huvipuistokin sieltä löytyi :) Aika meni niin nopeaa ettei edes huomattu kun tuli jo pimeää ja mietittiin miten me päästään koko paikasta pois :D Ehdittiin onneksi viimeiseen junaan kohti New Yorkia ja jälleen kerran, oltiin vasta aamulla kotona. Mä en oo nukkunu yli 2 kk kunnollisia yöunia ja alan pikkuhiljaa hyväksymään jo sen ajatuksen että seuraavan kerran tuun nukkumaan kunnolla Suomessa.

Musta on tullu ku joku Duracell-pupu ku viiletän vaan paikasta toiseen ja viikosta toiseen ilman unta enkä oo edes väsyny. Suomessa tuntuu että oon kokoajan aina hirveän väsynyt ja saattaa olla että tän kesän jälkeen mä nukun vaan ne 2 viikkoa mitä mulla on aikaa olla ennen ku koulu alkaa :D Vitsailen muutenkin täällä että oon niin supernainen ku palaa suomeen, sillä oon hoitanu 4 ihmisen taloutta yksin koko kesän, oon eläny ilman lihaa, puhelinta, telkkaria ja kunnon nettiä nyt pari kuukautta.Osaan todella arvostaa niitä pieniä asioita ku palaan suomeen :)

SHOPPING SUNDAY

Sunnuntaina herättiin sitten joskus 4 aikaan päivällä ja Ansku lähti hakemaan Ninaa niille. Otettiin sitten suunnaksi Roosevelt mall ja kun rahaa ei ollu palanu tarpeeksi viikonloppuna nii päätettiin sitten tuhlata loputkin shoppailuun :D Oikeesti, Nyki on ehkä kallein paikka olla au-pair, sillä täällä riittää tekemistä vaikka kuinka paljon ja shoppailu mahdollisuudet ovat ehkä parhaimmat ikinä.. Mieluummin olen täällä suurkaupungissa ja saan rahan tilalle jotain kuin asuisin isäntäperheessä jossain landella jossa ei voisi kuluttaa rahaa mihinkään, se vaan tarkoittaa ettei voi myöskään tehdä mitään. Eletään muutenkin vähän "hällä väliä elämää" tyttöjen kanssa tällä hetkellä, sillä tiedetään että aikaa on enää niin vähän jäljellä että nyt pitää tehdä kaikki mitä vielä halutaan tehdä. En ikinä Suomessa käyttäisi näin paljon rahaa näin lyhyen ajan sisällä :D Mutta rahaa tulee aina lisää ja näitä muistoja ei voi mitata rahassa.

3 viikkoa matkaa enaa jaljella ja oon pikkuhiljaa alkanut hyvaksymaan sen tosiasian etten oikeasti oo jaamassa tanne.. 3 viikon paasta taa kaikki on ohi ja mun pitaa palata Suomeen. Syksy ja tasainen arki Suomessa odottaa, mutta ma en anna sen tapahtua!! Jos jotain tana kesana oon oppinut, niin sen mika tekee mut onnelliseksi. Tan matkan aikana tajusin esimerkiksi etta oon tehnyt mulle rakasta tyota vaarista syista, ja siksi tein päätöksen että lopetan nyt kaikki jumppahommat vähäksi aikaa. Kylla, mua ei enaa nahda syksylla vetamassa yhtaan jumppaa. Ehkä ensi keväänä taas hyppään kelkkaan uudestaan, mutta nyt tarvin pienen hengähdystauon. Kaikki ei olekaan Suomessa enaa samalla tavalla kun  tulen takaisin ja nyt tuntuu etta elama on oikeasti menossa parempaan suuntaan, mutta siita lisaa myohemmin. Tajusin kuitenkin etta mun on tehtava jotain mita rakastan koko sydamestani enka voi tuhlata hetkeakaan johonkin jossa en pysty olemaan mukana niin suurella sydammella kuin haluaisin.. "You Only Live Once" on hyva lause kuvaamaan sita, etta vain sina itse voit vaikuttaa siihen millaista elamaa elat. Joskus muutos tuntuu pelottavalta mutta millaista elamaa se on jos et koskaan uskalla ottaa riskeja? Ma en aio olla yksi niista jotka vanhoina kiikkustuolissa katuvat niita asioita joita ovat jattaneet tekematta, en todellakaan. Ma aion toteuttaa mun unelmat, joko yksin tai yhdessa. Voin rehellisesti sanoa olevani talla hetkella todella onnellinen tytto, silla uskallan elaa juuri sellaista elamaa kuin itse haluan. Talla hetkella musta tuntuu etta oon oikeasti elossa. Tiedattehan sanonnan: "Everybody Dies, But Not Everybody Lives" miettikaa sita. 

Musta on kuitenkin ihana tulla kotiin ja koti tulee aina olemaan mulle se paras ja turvallisin paikka maailmassa. Odotan jo sita kun paasen nakemaan teidat kaikki ja kertomaan naa jutut kasvotusten. Te rakkaat teette mun kotiinpaluusta maailman ihanimman asian <3 Nahdaan 3 viikon paasta!

Keep Dreaming BIG!

Travel is the only thing you buy, that makes you richer

Aivan ihana viikko takana täällä isossa New Yorkissa. Voisin tiivistää koko tämän päivityksen yhteen lauseeseen:  " I LOVE AMERICA!" Ei ihme, että ihmiset täällä ovat niin rakastuneita omaan maahansa :) Mäkin oon ! Tää rakkaus on ikuista :)

Viime viikko meni jotenkin ihan älyttömän nopeaa, en ehtinyt edes tajuta mikä päivä on kun perjantai saapui ja olin taas vapaalla. Tiistaina Gabriellan serkut saapui Israelista 3 viikoksi Nykiin ja lähdettiin tiistai iltana ajelemaan Gabbyn mummon luokse perheillalliselle. Tää Gabbyn mummo ei puhunut sanaakaan englantia ja kommunikoitiin keskenämme sitten elekielellä, eli peukkua näytettiin kun ruoka oli hyvää :) Näiden serkkujen vanhemmat oli kyllä niin hauskaa ruokaseuraa, että kun yritettiin opettaa niille Päivin kanssa Suomea, ainoa mitä niillä jäi käteen oli "Mina min miu miau" ja tuon piti sis tarkoittaa että "minun nimeni on".

Ne oli ostanut Gabbylle ihan hirveästi kaikkia Heprean-kielisiä kirjoja ja mua ehkä vähän säälitti kun ne alkoi hirveästi painostamaan Gabbya opettelemaan hepreaa. Raukka opettelee nyt jo 6-vuotiaana kolmea eri kieltä yhtäaikaa ja vähemmästäkin menee pieni pää sekaisin. Ne ehdotti sitten että mäkin voisin alkaa opiskelemaan sitä ja voisin sitten opettaa sitä Gabbylle :D Osaan jo yhden sanan: off, joka meinaa kanaa. Tästä lähdetään! or not.

Tänne illalliselle saapui yhtäkkiä ihan hirveästi porukkaa ja meitä oli sitten koko suku paikalla. Gabbyn sisko Alexakin saapui paikalle jonka jälkeen Gabby ei huomannut mua melkein ollenkaan. Se ei ollut nähnyt tätä siskoa moneen vuoteen joten ymmärsin kyllä että se oli vähän mielenkiintoisempi entä minä :) Syötiin illallista ja nauroin vaan miten pihalla mä olin kun kukaan ei puhunut englantia :D Tuli taas sellainen olo että mihin kaikkiin tilanteisiin mä oikeen aina joudun. Onneks Päivin kanssa puhuttiin Suomea, joten ihan tuppisuuna ei tarvinnut koko iltaa olla. Tää oli mun ensimmäinen kerta elämässä kun olin juutalaisella illallisella ja mua niin hävetti kun se nuorimmainen serkku luki jonkun ruokarukouksen ennen syöntiä ja sen veli alkoi nauramaan sille niin mua alko naurattaan kans.. Onneks muut sitten tajus yhtyä siihen nauruun, joten säästyin nolostumiselta :) Päästiin vasta puolen yön jälkeen kotiin ja seuraava päivä menikin siinä että herättiin Gabbyn kanssa vasta 12 jälkeen, otettiin suunnaksi pooli ja sen jälkeen mun työpäivä oli ohi. Näistä päivistä on ne parhaimmat au-pair päivät tehty ;)

Perjantai

Perjantaina meillä oli Gabbyn kanssa perinteinen " Beauty Friday", eli valmistauduttiin viikonloppua varten lakkaamalla kynnet, tekemällä kasvonaamiot yms :) Mulla on ollut niin hauskaa Gabbyn kanssa nää lomaviikot ja siitä on tullut ihan mun tyttö. Aamupalalla kuunnellaan call me maybea ja lauletaan samalla ja meillä on niin omat jutut jo..  Töiden jälkeen Ansku tuli hakemaan mua niille yöksi ja Gabby ei meinannut millään päästää mua lähtemään. Se sanoi että sillä tulee hirveä ikävä mua ja se ajattelee mua koko viikonlopun! Se on niin ihana! <3 

Anskun luona oli niin ihana vaan hengata tyhjässä kämpässä rauhassa ja juoruilla. Ansku oli tosi väsynyt sen edellisyön seikkailuista Staten Islandilla, joten mentiin hyvissä ajoin nukkumaan, sillä aamulla meitä odotti oikea amerikkalainen ROADTRIP! Oltiin varattu bussimatka joka kävisi kiertämässä Connecticutin, Rhode Islandin, Bostonin ja New Havenin. Olin niin innoisani etten pystynyt nukkumaan kunnolla... ja herätys oli tosiaan 5.00 am. :) Huomasin muuten tuona yönä kun Anskun kello soi, että oon eläny 2 kk väärässä ajassa! Mun kello on näyttänyt kokoajan että oon 10 minuuttia myöhässä oikeasta ajasta. En tajua miten oon silti 2 kk ollut ajoissa kaikkialla? Ehkä oon sellanen joka menee aina liian aikasin kaikkialle :D

Huomasin muuten nyt että tuossahan on kirjoitusvirhe! :D

 Lauantai

Lauantaina herättiin sitten aamulla aikaisin ja lähdettiin matkalaukkujen kanssa kävelemään kohti Greenvalen asemaa. Suuntana oli Chinatown ja E-Worldin matka Bostoniin. Heti kun saavuttiin Chinatowniin, huomattiin että ollaan sitten ainoat "Ei-Kiinalaiset" sillä matkalla :D Se meidän opaskin oli kiinalainen. Miten tuntuu että niitä on jokapuolella ihan sama minne päin maailmaa menee? No, tää reissu onneksi vedettiin sekä englanniksi että kiinaksi, ja voin sanoa että kaikki kiinaan liittyvä tulee nyt korvista ulos enkä pysty enää menemään Chinatowniin. Ja tuntuu että täällä Chinatownejakin on joka puolella.

Lauantaina otettiin ensin suunnaksi Connecticut ja Yalen yliopisto. Yale on maailman neljänneksi parhain yliopisto ja oli kyllä siistiä ajatella että täällä ne maailman viisaimmat tyypit opiskelee. Oli vähän erilainen paikka entä meidän koulu, sillä ensimmäiseksi siitä koko paikasta tuli mieleen tylypahka! Vähän aikaa jaksettiin kuunnella sitä opasta siinä pihalla, mutta sitten luikittiin omille teille ottelemaan kuvia ;)

Yalen jälkeen otettiin suunnaki Mystic Aquarium ja tää oli jo toinen kerta kun päästiin Anskun kanssa Amerikassa katteleen fisuja! Tykkään oikeasti tosi paljon kaikista akvaarioista ja eläinpuistoista ja mulla tulee aina sellainen pikkulapsi-vaihde päälle kun pääsen tällaisiin paikkoihin. Ja tää Aquarium oli siitä huippu paikka, että täällä oli oikeita valaita! En oo koskaan nähnyt valaita ja ne anto meille kunnon shown siinä lasin edessä. Mun into kouluttautua eläintenhoitajaks vaan kasvaa ja kasvaa...

Tää paikka oli myös siitä huippu, että täällä sai oikeasti koskea noihin kaloihin! Oon tottunut että joka puolella lukee että " Don't touch tai Don't knock on the glass" mutta täällä me ihan seottiin Anskun kanssa :D Oltiin ku jotain pikkulapsia, että jos jossain lukee että touch this nii heti on käsi siellä vedessä! Ja mä kosketin ekaa kertaa elämässäni haita! Se oli sellainen pieni leopardihai, mutta mä pelkään kaikkia haita niin paljon että tuokin oli jo suuri saavutus et uskalsin laittaa käden sinne veteen :) Anskukin yritti syöttää rauskuja, mutta niillä ei ollut nälkä :( Mä sain ainaki hyvät naurut tästä epätoivoisesta yrityksestä!

Akvaarioseikkailun jälkeen otettiin sitten suunnaksi Rhode Island ja Breakers Mansion. Tää kartano minne mentiin oli aikoinaan Grand Centralin omistajan kesähuvila, joka oli yli BILJOONAN dollarin arvoinen! Ne seinät oli täyttä kultaa ja muutenkin ihan siisti paikka :) Siellä sisällä ei saanut ottaa kuvia, joten mentiin sitten ulos poseeraamaan ja ihmettelemään että tällaisiakin paikkoja löytyy vielä maailmasta...

Ainoa asia mitä ihmettelin siellä oli se, että jos maksaa talostaan biljoonan niin miksi ei hommaa edes yhtä uima-allasta sinne? En ostais!!

Breakers mansionista jatkettiin sitten matkaa kohti Bostonia eli meidän määränpäätä. Kiinalaiset menivät ylläripylläri Bostonin Chinatowniin syömään, mutta me otettiin suunnaksi Bostonin keskusta. Mulle tuli heti niin outo tunne kun nousin ulos bussista.. Ihmiset kävelivät rauhassa kaduilla, muutama lenkkeilijäkin siellä näkyi, ihmiset ylitti kadun oikeasti vasta vihreällä valolla ja taloja ei tarvinnut katsoa niska taitettuna taaksepäin. Boston on iso suurkaupunki, mutta musta tuntui kuin olisin tullut johonkin tuppukylään. Oikeasti, mikään ei enää tunnu miltään Nykin jälkeen. Me oikeasti naurettiin kuinka hassulta meistä tuntui olla siellä kun ollaan totuttu siihen ihmisvirtaan mikä nykissä liikkuu 24/7 ja kokoajan kaikkialla tapahtuu jotain. Boston oli kyllä tosi lämminhenkinen paikka ja ne ihmiset kenen kanssa juteltiin oli tosi auttavaisia ja mukavia. Nykissä on turha yrittää pysäyttää ketään ja kysyä neuvoa, kaikilla on aina niin hirveä kiire. Kierreltiin sitten vähän paikkoja ja ei siellä kyllä hirveästi kauppojakaan ollut, musta on ehkä tullut niin nykiläinen etten voi ymmärtää että kaupat menee illalla 9 aikaan kiinni? Nykissä voi shoppailla vaikka koko yön. 

Pienen Boston-seikkailun jälkeen jatkettiin sitten matkaa kohti hotellia, josta mulla oli etukäteisodotukset niin alhaalla että mua pelotti millaisessa paikassa tullaan nukkumaan. Oltiin maksettu tästä matkasta niin vähän, että en osannut odottaa että päästäisiinkin luksus hotelliin jossa oli myös oma vesipuisto!! Oltiin niin innoissaan et suunnilleen vaan hypittiin meidän sängyillä Anskun kanssa :D Tää on sitä amerikkalaista unelmaa mitä tultiin hakemaan! Ja nyt oli pakko tarkistaa paljon yksi yö siellä oikeasti maksaisi, niin melkein tuplasti sen mitä maksettiin koko tästä matkasta ! Illalla jatkettiin matkaa hotellin aulabaariin, jossa alkoikin sitten amerikkalaisten häiden jatkot. Vähän aikaa kuokkavierailtiin siellä kunnes tajuttiin että ollaan ihan liian alipukeutuneita sinne ja mentiin sitten ottamaan kuvia ulos. Me ollaan kyllä ihan sekopäitä.

Aamulla herätys 6.am ja kohti bussia joka vei meidät syömään aamupalaa vaatimattomaan Harvardin yliopistoon. Nyt oltiin sitten maailman parhaimmassa ja arvostetuimmassa yliopistossa! Onneks ei tarvittu iteltä kovin korkeeta älykkyysosamäärää et pääs sisään kiertelee :) Kierreltiin vähän aikaa niitä kampuksen alueita ja mentiin sitten aamupalalle siihen lähellä olevaan kahvilaan. Pitäiskö sitä ite yrittää päästä sinne joskus opiskelee? Mitä ootte mieltä? ;o

Harvardin jälkeen käytiin vielä jossain MTI yliopistossa joka on kuulemma maailman rikkain yliopisto. Ei oltu kuultukaan koko paikasta, ollaan ehkä vähän tyhmiä :D Kiinalaiset jatkoi sitten matkaansa Bostonin risteilylle, mutta me päätettiin jäädä hengailemaan Bostoniin ja nauttia vielä vähän aikaa rauhallisuudesta ennen nykiin paluuta. Ihme kyllä, mutta mulla oli oikeasti hyvällä tavalla koti-ikävä Nykiin. 

Viimeinen pysähdyspaikka oli sitten joku tori missä syötiin lounas ja saatiin vähän shoppaillakin! Mukaan tarttui yllättäen uusi ihana mekko :) Shoppailujen jälkeen hypättiin bussiin ja jatkettiin matkaa kohti nykiä. Oli ihana istua bussissa, nukkua ja katsella leffaa ja nauttia maisemista. Samalla nähtiin sitä aitoa amerikkaa matkan varrella, koska nyki on vähän sekoitus kaikkea, ei vain pelkkää amerikkaa. Manhattan Bridgellä näin sitten ihanan kotikaupungin ja tuntui kuin olisin päässyt takaisin kotiin! <3 Tää matka oli aivan mahtava ja musta tuntuu että haluan vaan nähdä ja nähdä kokoajan kaikkea, mä haluun tehdä ja nähdä KAIKEN! Jos mulla olis enemmän aikaa olla täällä mä varmaan matkustaisin tän maan halki, sillä jokainen paikka minne menet on aivan erilainen missä olet ennen ollut. Vaikka rakastan nykiä ihan älyttömästi on täälläkin oma arkensa ja välillä on kiva päästä muualle tavallaan lomailemaan ja hetkeksi jättää tän kaupungin kiire taakse. Mua surettaa kun tiedän jo nyt että joudun lähteen täältä niin etten oo ehtinyt nähdä kaikkea mitä vielä haluisin nähdä... Se tarkoittaa vain sitä, että mun on pakko tulla vielä takaisin. Kiitos Ansku aivan ihanasta matkasta! Suosittelen kaikille ketkä tulette joskus amerikkaan ottamaan tuollaisen valmis matkan jonnekkin. En olisi voinut olla tyytyväisempi matkan järjestelyihin, valittuihin nähtävyyksiin ja hintaan. Kaikki toimi tosi hyvin eikä me itse oltaisi saatu aikaiseksi mitään samanlaista. Ensi viikonloppuna lähdetään uudelle roadtripille, mutta pidetään kohde vielä salassa ;) IM SO EXCITED!

Eilen tuli sitten 2 kuukautta täyteen nykissä... kuukauden päästä oon takaisin Suomessa. Ansku lähtee 3 viikon päästä takaisin Suomeen ja viime aikoina meidän puheet on pyöriny tosi paljon siinä mitä tapahtuu kun palataan takaisin.. Elämä on ihmeellistä kun ikinä ei tiedä mihin se sut vie. Vielä keväällä mietin lähdenkö töihin tänne vai Thaimaaseen, mutta kyllä elämä vei mut ihan oikeaan paikkaan. Mun sydän tulee aina olemaan osaksi täällä, en ikinä tuu unohtamaan näitä hetkiä mitä oon täällä kokenut. Oon niin onnellinen että mulle siunaantuu näitä tilaisuuksia kokea ja nähdä maailmaa. Jotkut ihmiset haluavat käyttää rahansa materiaan, mutta mulle jotenkin kokemukset on tärkeämpiä entä se mitä mä omistan. Sitten kun joskus kuolen, haluan että nää muistot menee mun kanssa hautaan, ei tavarat. 

Otsikko "Travel is the only thing you buy, that makes you richer" on niin totta ja musta tuntuu että oon tällä hetkellä rikkain ihminen maailmassa au-pairin palkasta huolimatta. Enhän mä tänne tienaamaan tullut, vaan rikastuttamaan itseäni henkisesti. Ei tämä koko aika yhtä juhlaa ole ollut, mutta ne kaikki kokemukset niin hyvät kuin huonotkin muokkaa musta sellaisen ihmisen kuin haluan tulevaisuudessa olla. Anskun sanoin: "Mikään ei ole mahdotonta, jos todella uskot siihen mitä haluat." Ilman tätä ajatusta kumpikaan meistä ei olisi nyt täällä. Meneepä tämä taas syvälliseksi... En voi uskoa että näitä päivityksiä tulee enää vain jotain 4?? Pysykää mukana ihmiset, The best is yet to come. 

Live for the Moment

Noniin, taas yksi viikko takana Nykissä. Nyt on tulossa superpitkä päivitys ehkä maailman oudoimmasta viikosta jonka oon täällä viettäny. Outo siksi, että tähän viikkoon mahtui niin paljon sekä hyviä että huonoja asioita ja elin koko viikon kuin vuoristoradassa.

Joka viikko puhutaan Anskun ja Ninan kanssa että nyt tehdään kunnon suunnitelmat viikonlopulle, mutta viikot menee niin nopeaa että perjantaina aina hoksataan että hei apua nythän on jo viikonloppu! Siksi meidän viikonloppu reissut on ollut aika ekstempore-painotteisia sillä oikeesti aika vaan lentää.. aivan liian nopeaa..

Meillä ei ollut tällekään viikonlopulle suunnitelmia, kuhan vaan pidetään hauskaa ja nautitaan, that's the plan.

Sitten voin kertoa vielä hieman meidän keskiviikkoisesta illasta Manhattanilla. Keskiviikkona oli siis 4th of July eli Amerikan itsenäisyyspäivä ja me saatiin koko päivä vapaaksi Anskun kanssa. Kävin aamulla Gabriellan kanssa poolilla, mutta sitä ei voi laskea töiksi. Mä otin aurinko ja Gabby leikki muiden lasten kanssa altaassa :D Lähdettiin sitten Manhattanille metsästämään jännittäviä tapahtumia ja niitä me kyllä loppupeleissä saatiinkin. Päätettiin että lähdetään kiertämään meidän ihanaa ”kotikaupunkia” ja otettiin metro Canal streetille ja matka jatkui China Towniin. Ihan hassua, että 2 minuutin metromatkan jälkeen oletkin Kiinassa! Kaikki ihmiset, kauppiaat, kyltit ja kauppojen nimet on kiinalaisia ja tuntui oikeasti kuin olisin kävellyt pitkin Kiinan katuja.. vaikka siellä en ole koskaan ollutkaan. Mutta tunne oli niin aito! 

CHINA TOWN

No käveltiin sitten vähän matkaa Chinatownin katuja ja saavuttiinkin yhtäkkiä Little Italyyn. Nyt oltiinkin sitten Italiassa! Tämä kaupunki hämmästyttää minut kerta toisensa jälkeen.. Tää katu mitä pitkin käveltiin oli aivan kuin pieni pala Italiaa. Siellä myytiin kaduilla italialaista jäätelöä, kaikki ravintolat oli kaduilla ja italian liput liehuivat joka kulmassa. Sain yhden päivän aikana kiertää 2 uutta maata ja tämä oli kuin pieni loma mulle ja Anskulle. Kiitos NYC!

LITTLE ITALY

Kun oltiin kierretty Kiina ja Italia, otettiin suunnaksi Central Park. Ei oikein tiedetty miten Amerikkalaiset juhlii omaa synttäripäiväänsä täällä, mutta me ainakin juhlittiin amerikkalaistenkin puolesta suomalaisittain :D Otettiin Central Parkin jälkeen suunnaksi pieni pubi jossain päin Manhattania (olltiin kävelty koko päivä ilman karttaa eikä ollu mitään hajua missä me oltiin:D) No, tää paikka osottautu niin hyväksi paikaksi hyvän menon ja palvelun takia et päätettiin jäädä istuu iltaa sinne! Sitten yhtäkkiä siinä isolta screeniltä alkaa näkymään ihan jumalattoman isot ilotulitukset ja Katy Perryn keikka. Mietittiin että tuo on varmaan jossain Californiassa ku on nii upeen näköstä, nii se baarimikko sano että se on täältä Nykistä! Taas tuli sellanen olo et apua missä me oikeesti ollaan, siellä missä kaikki tapahtuu ja kaikkien mahdollisuuksien äärellä! Nää ilotulitukset kesti kuulemma 2 tuntia putkeen, eikä me todellakaan jaksettu katsoa niitä loppuun asti :D Otettiin polkupyörä taksi yhteen toiseen paikkaan ja nyt en taaskaan pysty kertomaan enempää, mutta lupaan että nauratte kun kerron nää asiat teille Suomessa :D Olin sitten aamulla kotona ja siitä oli hyvä alottaa melkeen suoraan seuraava työpäivä!

Happy 4th of July!

PERJANTAI

Perjantaina sitten Päivi heitti mut Anskun luo yökylään ja mua odotti vastassa Ansku ja Nina, valmiina lähdössä Cityyn illaksi. Olin tosi väsynyt henkisesti rankan viikon jälkeen ja olin valmistautunut vaan juoruilemaan ja nauttimaan kiireettömästä illasta, mutta kun Nyki kutsuu niin ei sitä kannata tuhlata aikaa kotona. Sitten kun oon Suomessa mulla on aikaa tehdä sitä yllinkyllin. No, heitettiin kamat niskaan ja lähdettiin junalla kohti Manhattania. Otettiin taksi Bleecker Streetille (joka on tällä hetkellä ehkä mun lempipaikka nykissä.) ja kierrettiin ehkä koko Bleecker Streetin tarjonta läpi ! Kuvat puhuu taas puolestaan.

LAUANTAI

Lauantai päivä menikin sitten Anskun tyhjässä kämpässä rentoutuen, kiinalaista ruokaa tilaten ja nauraen. Meillä oli niin hauskaa vaikka ei edes tehty mitään. Ja päivän paras hetki oli kun oltiin kerrankin Idan kanssa samaan aikaan koneella ja juteltiin skypessa yli pari tuntia! Mulla on niin ikävä mun parasta kaveria ja odotan niin paljon että elokuussa nähdään! Tosin vain 4 päivää ennen kuin joudutaan sanomaan vuodeksi hyvästit.. mua pelottaa kuinka oudolta Suomessa tuntuu kun Ida ei ole siellä.. 

Illasta kun saatiin sitten viimein itsemme liikkelle, lähdettiin taas kohti Manhattania ja Bleecker Streetia. Tuntuu oudolta et pääsen Manhattanille ihan millon haluun ja aion nyt nauttia siitä tunteesta, koska en tiedä onko sama enää koskaan mahdollista. No, mentiin meidän kantispaikkaan ja tältä näytti sitten meidän lauantai-ilta! Tehtiinkö me muuta tällä viikolla ku kierrettii nykin yöelämää? Hups, mutta ei!

Aamuauringossa

 Oon tässä miettiny että mulla on täällä työ, kaverit ja arki. Mä elän mun elämää täällä kuin olisin aina ollut täällä. Niin kuin Anskun kanssa puhuttiin, että me eletään tätä elämää täällä niin huonojen kuin hyvienkin hetkien kanssa. Me ei olla täällä lomalla, me oikeasti asutaan täällä. Huomaan jo että esim. Manhattanilla en jaksa tai tuntuu turhalta ottaa kuvia kokoajan, sillä enhän mä tee niin Rovaniemelläkään. Musta Suomeen palaaminen tuntuu nyt niin oudolta asialta vaikka se lähenee päivä päivältä enkä enää pysty ihannoimaan kotiinpaluuta samalla tavalla kuin ennen.. Niin paljon asioita on tapahtunut Suomessa mun ollessa täällä, että mua pelottaa palata takaisin. Elämä tulee ehkä muuttumaan liikaa ja se pelottaa mua. Myös se miten mä itse olen muuttunut tän kesän aikana on jännä juttu. Mä toivon että tuun Suomeen entistä vahvempana ja määrätietoisempana ja hyödynnän kaiken mitä tää matka on mulle opettanut. Mä tuun jo niin surulliseksi kun ajattelen että Ansku lähtee alle kuukauden päästä takas Suomeen... Mulle tulee Suomessa niin hirveät vieroitusoireet Anskusta ja tästä ajasta, enkä voi ajatella meitä missään muualla kuin Nykissä. Jos nään Anskun tulevaisuudessa Kuopiossa, en varmaan voi käsittää että se tosiaan asuu siellä eikä meidän Nyki elämä voi enää jatkua..Voin kuitenkin aina tulevaisuudessa sanoa asuneeni Nykissä, ja siitä saakin sitten monta hyvää keskustelua aikaseksi. Iskän sanoin, kukaan ei voi ottaa näitä muistoja multa pois, ei ikinä!

Tiivistetään tää viikko seuraavan biisiin! Kiitos Nina ja Ansku, ootte mulle niin rakkaita.

Puoliväli

Noniin, nyt sitten on puolet matkasta takana, eli 6 viikkoa ollaan asusteltu Amerikassa. Mulla on vielä 6 viikkoa jäljellä ennenkuin lento Suomeen starttaa 15.8. Mihin nää päivät oikein katoaa?

Toisaalta on ihana ajatella sitä tunnetta kun astuu Helsingin lentokentällä niistä ovista ulos ja näkee kaikki rakkaat kesän jälkeen uudestaan! Mä niin tiedän että itken jo siellä ovien takana..

Viikonloppukin alkaa olla lopuillaan ja huhhuh mikä viikonloppu me saatiinkaan taas tyttöjen kanssa aikaseksi!

Perjantaina Ansku ja Nina joutu molemmat olee töissä illan, joten mä lähdin sitten ensimmäistä kertaa yksin seikkailemaan Manhattanille. Oikeastaan oli aika ihanaa vaan kävellä pitkin Nykin katuja kuulokkeet korvissa, kuunnella omaa lemppari musaa ja katsella ihmisiä. Mulla ei ollut kiire minnekään ja ensimmäistä kertaa tuntui kuin olis kävelly omilla kotikaduilla. Muistan kuinka ensimmäisinä kertoina Manhattanilla pelkäsin kokoajan että joku varastaa mun laukun tai jotain, mutta nyt uskaltaa jo yksinkin lähteä vähän seikkailemaan :) En päässyt kovin pitkälle kun pysähdyin Times Squarin Forever21-liikkeeseen ja löysin sieltä 2 aivan ihanaa mekkoa! Täältä on tulossa nyt niin paljon tavaraa suomeen että kaverit hei jos haluatte tulla hakemaan mun vanhat mekot pois nii nyt siihen on mahis. Mulla ei muuten mahdu enää uudet mekot vaatekappiin :D Kävelin sitten Central Parkiin ja istuskelin siinä penkillä katsellen ihmisiä, miettien omaa elämää ja sitä miten hassulta kaikki tää tuntuu. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tältä näytti tiivistettynä mun perjantai-ilta ! :)

 Lauantaina heräsin 10.55 Ninan viestiin että bussi mallille lähtee 11.08 ja seuraava lähtee vasta 6pm, joten vedin ensimmäisen mekon päälle jonka näin ja juoksin tuohon vastapäätä Ninan luo. No, ei tietenkään ehditty siihen bussiin joten otettiin taksi Anskun luo ja yritettiin ehtiä sieltä samaan bussiin. No, tää bussi ei koskaan tullutkaan mutta onneksi Anskun hostit heitti meidät sinne mallille ja shoppailu pystyi alkamaan! Sen verran voin sanoa mun shoppailuista, että mulla on nyt superpitkät hiukset, and I just love them! Hihhih kunnon jenkkitukka ! Kuvia tulee ehkä myöhemmin ;)

No, saatiin kulutettua yli 7 tuntia shoppailuun ja viimein kun oli aika lähteä kotiin busseja ei enää kulkenutkaan. Siis ollaan nykissä ja täällä ei kulje lauantaisin busseja? En voi jotenki ymmärtää. No, piti sitten ottaa taksi takaisin Glen Headiin ja aupairin lompakko kiittää :D Alettiin sitten valmistautumaan Ninan luona iltaa varten, sillä meidät oli kutsuttu Rooftop-partyihin Empire Hotellin katolle! 

Kaikki ei kuitenkaan mennyt tietenkään putkeen meidän epäonnen päivänä ja jouduttiin juoksemaan juna-asemalle koko matka ja oli kyllä ihme että ehdittiin edes koko junaan. Miten siinä käy aina niin, että vaikka kuinka paljon varaisit aikaa laittautumiseen niin silti tulee AINA kiire? Tytöt tiedätte mistä puhun!

Saavuttiin sitten PennStationille ja mentiin istuskelemaan TGI Fridaysiin ennen bileiden alkamista. Sitten kun saavuttiin Empire Hotellille, oltiin aivan suu auki, nää oli siis jotku sisäpiirin bileet ja me päästiin sisään!

Kuvat kertoo taas kaiken, muuten tila loppuis tästä blogista eikä kukaan jaksais lukea jokaista juonen käännettä ;)

Tosiaan 6 viikon päästä tää kaikki on sitten ohi... Oikeesti, tää aika on mennyt ihan älyttömän nopeaa.. Ostin jo viime viikonloppuna hädissäni ittelleni pakolliset tuliaiset kotiin kuten New York jääkaappimagneetin, kunnes Ansku sitten vähän rauhoitteli mua että eihän me vielä olla täältä lähdössä minnekään. Tiedän jo mitä tuun kaipaamaan eniten sitten kun lähden, se on tän kaupungin syke. Se on totta kun sanotaan että New York ei koskaan nuku ja mä tykkään siitä että ympärillä tapahtuu kokoajan jotain. Saa nähdä miten sitä sopeutuu taas Suomeen ja Rovaniemelle. Mietitään sitä sitten elokuussa.

HALEJA SUOMEEN! ♥