tiistai 14. elokuuta 2012

Part of me is always gonna stay in new york

Rakkaat blogin lukijat, täällä sydänsärkynyt aupair kirjoittaa viimeistä blogitekstiään teille, jotka olette olleet mun mukana koko tämän uskomattoman kesän läpi. Ensimmäisessä blogitekstissä toivoin tästä tulevan elämäni kesä, mutta siitä tulikin niin paljon enemmän.. Tästä ei tullut vain maailman paras kesä, vaan sain myös elinikäisiä ystäviä, perheen ja rakkauden tätä kaupunkia kohtaan. Voin rehellisesti sanoa eläneeni tänä kesänä elämäni kesää ja tuntenut todella olevani elossa. Ja mulla tulee niin ikävä tätä elämää täällä ja sitä millainen mä täällä olen.. Apua, mitäköhän tästä päivityksestä tulee kun mä itken nyt jo niin paljon että muhun sattuu..

Aloitetaan silti kertaamaan viimeisen kerran kulunutta viikkoa. Ansku lähti siis maanantaina takaisin Suomeen ja mä olin jotenkin ihan pihalla koko maanantain ja tiistain. Ajattelin kuinka erilainen tää koko kesä ois ollu jos Ansku ei ois ollu täällä.. Mä en oikeesti saanut itseäni edes sängystä ylös työpäivän jälkeen kun mua ahdisti niin paljon ajatus että en voi tekstata Anskulle kaikkea mitä ajattelen.. 

Keskiviikkona pääsin ensimmäistä kertaa ihmisten aikoihin töistä vapaaksi ja otin suunnaksi cityn ja downtownin. Brian halus piristää mua kun kuuli kuinka surullinen oon ollut Anskun lähdön jälkeen ja niin me otettiin suunnaksi Batterypark ja vapaudenpatsas. Oon tutustunut Brianiin siis Ninan ja Anskun kautta ja olin todella iloinen että sain viimein jotain muuta ajateltavaa, ja tietenkin että pääsin viettämään iltaa cityyn.
 Brian näytti mulle sitten vähän downtownia ja jonkun patsaan joka on kuulemma yks Nykin kuuluisimmista nähtävyyksistä enkä mä ollut ikinä käynyt siellä! Käytiin syömässä downtownissa ja sitten olikin jo aika lähteä kohti pennstationia ja long islandia. Thanks Brian!

Downtown girl

Koko viikko meni vähän hermoja pidätellessä, kun tää aupair homma alkaa jo vähän ottaan päähän. Tän työn puolesta oon jo valmis tulemaan kotiin, sillä 3 kk ilman omaa rauhaa alkaa olla jo tarpeeksi mulle :D Annan kyllä kaiken rispektin niille jotka tekee tätä hommaa koko vuoden! Musta ei olis siihen. Omalla työpaikallaan asuminen on välillä tosi rankkaa kun ei oikein koskaan tiedä milloin on töissä ja milloin ei. Ja perheessä asuminen tarkoittaa aina sitä että pitää kertoa omista menoistaan jne ja mä en ole tottunut siihen enää sen jälkeen kun muutin kotoa. Oon ehkä vähän liian itsenäinen tähän hommaan. Mutta kokemus se oli tämäkin ja Gabby on ollut mulle koko kesän kuin oma tyttö. 

Viimein koitti sitten odotettu viikonloppu ja perjantaina lähdin heti Päivin tultua kotiin kohti citya. Netta oli perjantai-illan töissä ja Nina jollain deiteillä, joten Brian sitten tarjoutui pitämään mulle seuraa. Minähän en perjantai-iltana jää Nykissä kotiin voivottelemaan :D Otettiin sitten suunnaksi Staten Island ja käytiin mutka Brianin kotona ennenkuin lähdettiin Staten Islandin yöelämään Brianin ja sen kavereiden kanssa. Ehdin samalla tavata Brianin äidinkin, joka oli hyvin italiaistyylinen mamma :) Siinä me sitten heitettiin läppää suomalaisuudesta ja juotiin viiniä! Ihanaa kuinka nää amerikkalaiset ei ota kaikkea niin tosissaan, että jos poika tuo kaveritytön käymää kotonaan niin heti ei ajatella et me seurustellaan tai jotain. Mä sovin tähän kulttuuriin kyllä niin hyvin!
Otettiin sitten suunnaksi Marina Cafe lähellä satamaa ja vedettiin shotteja tanskalaisten kanssa. Go scandinavia! Tää paikka meni aika aikaisin kiinni joten lähdettiin molemmat kotiin.. koska seuraavana päivänä jotain maailman ihaninta odottaisi mua lentokentällä ! ♥

THE BEST WEEKEND EVER

Lauantaina lähdin sitten hakemaan Idaa lentokentältä enkä voinut siellä junassa uskoa, että mä todella nään mun parhaan kaverin 3 kk jälkeen Nykissä! Etsiskelin sitä tuloporttia siellä kentällä, kunnes näin Idan tulevan ovista ulos ja mä vaan ryntäsin sen luokse halamaan. Mua alkoi itkettää heti sillä sekunnilla kun mä näin sen. Ida on aina ollut mulle kuin oma sisko ja me ollaan tunnettu AINA! Mä olin niin onnellinen sillä hetkellä etten pystynyt edes ajattelemaan kunnolla. Tästä lähti meidän 4 viimeistä päivää Nykissä yhdessä. Me päätettiin että tehdään niistä niin ikimuistoiset että tultaisiin muistelemaan tätä viikonloppua vielä mummoinakin. Ja ikimuistoinen siitä tosiaan tuli.

Saturday

Kun oltiin päästy cityyn lentokentältä, vietiin matkalaukut meidän hostelliin ja lähdettiin seikkailemaan. Tää meidän hostelli oli aivan vastapäätä Central Parkia Upper West Sidella ja vaikka se huone oli aika pieni ja rähjäinen, niin oltiin ihan tyytyväisiä ;) Nykissä pitää olla onnellinen että saa tuolla budjetilla mikä meillä oli edes oman huoneen jota ei tarvi jakaa muiden kanssa! Tavattiin sitten Brian-meidän nykiläinen opas ja lähdettiin pienelle kierrokselle, sillä tää oli Idan eka kerta Nykissä ja koko Amerikassa!
Otettiin metrolla suunnaksi downtown ja pysähdyttiin eka ottelemaan kuvia World Trade Centeristä. Ihanaa kun oli kerrankin sellaisen ihmisen seurassa kenelle kaikki nää jutut ja paikat on ihan uutta, niin muisti taas sen fiiliksen minkä ite sai sillon ekalla kerralla kun näki tän kaiken :)


 WTC:ltä jatkettiin sitten matkaa kohti lower manhattania, kunnes huomattiin että yhdessä pubissa on parhaillaan menossa happy hour ja meillä sattuikin sopivasti olemaan hirveä jano! No, happy hour muuttuikin sitten todella happy tunniksi ja matka jatkui ihan hauskoissa tunnelmissa kohti Battery Parkia :D

Huiput nuo idan viikset!

Battery parkissa näytettiin sitten Idalle vapaudenpatsas ja joku showkin siellä oli menossa jota jäätiin ihmettelemään. Otettiin paljon kuvia, mutta happy hourin jälkeen niistä vain osa on julkaisukelpoisia :D Tän turistihetken jälkeen mentiin Beer Gardeniin oottamaan Brianin kaveria Staten Islandilta ja näin taas yhdet häät ! Jos mä joskus meen nykissä naimisiin, niin se on ehdottomasti tää paikka. Mä ehkä olen jotenkin niin downtown-tyttö että nää häät sulatti mun sydämen. Battery Parkista mentiin sitten Seaportiin Dinnerille ja tämäkin paikka sai mussa niin tunteet heräämään.. Täällä me ollaan syöty Anskun kanssa illallista ja ihmetelty tätä kaikkea.. Nyt mä olin täällä parhaan kaverin kanssa samassa paikassa ja jos joskus tuutte nykiin nii menkää ihmeessä Seaportiin syömään, se on mun yksi lempipaikoista käydä syömässä :) Se on niin kaunis paikka ettei mitään rajaa.

Seaport & Brooklyn Bridge
 Seaportin jälkeen metrolla kohti meidän hostellia ja bileet pystyi alkamaan. Meillä ei ollut mitään hajua minne mentäisiin illan aikana, mutta päädyttiin sitten yhdelle baarikadulle ja tää ilta jää mun mieleen ikuisesti! Ensinnäkin meillä oli ihan älyttömän hauskaa ja läppä lensi koko illan, toiseski otettiin keskellä yötä taksi Times Squarelle kun haluttiin näyttää se Idalle.
Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten nauttikaahan kierroksesta meidän lauantai-illassa ;)



 Sunday

Sunnuntaina sitten herätys ja huoneen luovutus klo 11.30. Voitte kuvitella että oltiin pikkusen väsynyttä porukkaa kun herättiin :D Jätettiin matkalaukut säilytykseen ja otettiin taksi kohti hudson joen rantaa ja aamupalaa. Tavattiin pojat rannalla ja ne vei meidät syömään aivan ihanaan ravintolaan joka oli tehty vanhaan laivaan ja se kellui siinä veden päällä. Aivan ihanat maisemat joelle ja mietin miksen oo käynyt täällä aiemmin? Ihmeteltiin sitten Idan kanssa että miten kaikki ihmiset vetää drinkkejä sunnuntai aamuna, niin pojat kertoi että tänään on Sunday Funday. No, mä vietin sitä jo viimeviikonloppuna Yankees-pelissä ja mä olin ihan innoissani kokeilemaan tätä uutta juttua uudestaan ja halusin näyttää Idallekin miten sitä oikein vietetään. Voi Suomi, me ollaan vielä niiiiin jäljessä ilman sunday fundayta.. Sunnuntai voi oikeasti olla yksi viikon hauskimmista ja parhaimmista päivistä!


Aamupalan jälkeen pojat näytti Idalle ja mulle highlinen joka oli kuin pieni puisto Nykin yllä. Highline on siis ennen ollut junarata joka kulkee nykin poikki, mutta koska junaradat siirrettiin maan alle, tehtiin kiskoista kävelykatu jonka varrella on pienia putiikkeja, ravintoloita, puistoaluieta ja auringonottopaikkoja. Ilman meidän nyki oppaita en olisi osannut tätäkään näyttää Idalle!
Koska vietettiin sunday fundayta, otettiin suunnaksi Bleecker street ja täällä todellakin ihmiset osaa pitää hauskaa sunnuntaisin! Mentiin sellaiseen pubiin jossa juomat oli melkein ilmaisia sunnuntain takia ja aletiin pitämään hauskaa! Tosiaan annetaan taas kuvien puhua puolestaan. Mulla ei oo ikinä ollut näin kivaa sunnuntaisin! :D GO TEAM FINLAND!



Muutaman beerbongin jälkeen otettiin sitten suunnaksi Thunder Jackson's, koska mä halusin käydä hyvästelemässä mun kantapaikan.. Täällä baarissa me ollaan tyttöjen kanssa koettu niin paljon, että heti kun mä astuin sisään mulla tuli sellainen inhottava tunne että miksi tän kaiken pitää loppua. Muistan siitä baarista jokaisen nurkan ja mitä siellä on tapahtunut ja nyt mä tulin sanomaan hyvästit. En voinut kauaa siellä olla kun mulla tuli sitten itku kaikkien niiden muistojen takia mitä mulla sieltä on.. Samalla mulle iski se ajatus että mä oon oikeasti kohta Suomessa enkä näiden ihmisten kanssa täällä viettämässä ehkä maailman mahtavinta sunnuntai päivää. Sain kuitenkin koottua itseni ja ne thunder jacksonin henkilökunta ja muut asiakkaat halus liittyä meidän seuraan pelaamaan juomapelejä. Oh thunder jacksons, et pettänyt minua viimeiselläkään kerralla!





Illalla mentiin sitten vielä pelleilemään Central Parkiin, sillä halusin näyttää mun number 1 suosikki kohteen Nykissä Idalle. Jotenkin me tavattiin muutama englantilainen poika siellä ja meillä tuli puheeksi että oon harrastanut voimistelua. No, jos mulle puhuu jotain voimistelusta nii voi olla varma että mä oon heti pyörimässä sitten siellä nurmikossa ja heittelemässä voltteja :D Perustin sitten oman voimistelukoulun keskelle Central Parkia ja nyt alkaa kyllä vähän muistikuvat pätkiin sen verran että tiivistetään loppupäivä sanoihin: 
I LOVE SUNDAY FUNDAY!



Näitä kuvia vois laittaa miljoonan tänne, mutta en usko että jaksaisitte rullata tätä enää yhtää alemmas, koska tää on ollut ihan superpitkä päivitys! Mutta tää oli vaan niin superviikonloppu ja oon niin onnellinen että juuri tää oli mun viimeinen viikonloppu Nykissä. Taisi saada Idakin vähän kokea millaista elämää oon elänyt koko kesän.. ja ehkä Idakin ymmärtää nyt miksi mun on niin vaikea jättää tää kaikki taakse..Nykissä vaan ei koskaan tiedä mitä tapahtuu ja tavallisesta sunnuntai päivästäkin voi tulla sun yksi elämäsi parhaimmista.

Nää 2 päivää Idan kanssa Long Islandilla on mennyt tosi leppoisasti, mutta mulla oli kokoajan vaan mielessä Idan lähtö ja oma kotiinpaluu. Mä itkin suunnilleen jo etukäteen ennen kuin Ida tuli tänne että mun pitää hyvästellä se.. Tänään sitten Ida hyppääsi Glen Headin juna-asemalta junaan kohti JFK:ta ja Kanadaa. Voin sanoa että en ole ikinä itkenyt noin paljon että musta tuntuu oikeasti että oksennan kun on niin paha olla.. Se viimeinen halaus jonka annoin Idalle siinä junan oven suussa sai mut tajuamaan että me oikeasti nähdään vasta vuoden päästä seuraavan kerran .. ja oon tottunut näkemään Idan joka päivä.. Me kuitenkin asuttiin ennen yhdessä. En osaa pukea näitä tunteita nyt sanoiksi, mutta suoraan sanottu oon ihan hajalla. Oon tosi onnellinen Idan puolesta että Ida toteuttaa omia unelmiaan niinkuin minäkin ja toivon että Ida sulle tulee mahtavin vuosi ikinä, ota siitä kaikki irti sillä vuosi on loppupeleissä niin lyhyt aika.. Samalla musta tuntuu kuitenkin ettei Rovaniemi ole enää se sama koti mulle kun Ida ei ole siellä, mikään ei ole enää samanlaista. Mua pelottaa kuinka oudolta se tuntuu taas mennä Rovaniemelle kun Ida ei ole siellä.. Apua tää on ihan kamalaa :( auttakaa mua oon ihan sekasin!! Oot Ida maailman paras kaveri kun tulit Nykiin asti vain hyvästelläkses mut, en vois toivoa parempaa kaveria kuin sä oot ollu mulle koko mun elämän <3 Mä tuun kaipaamaan sua niin paljon..


Huomenna on sitten mun vuoro hypätä koneeseen ja lentää takaisin Suomeen. Mulla on niin ristiriitaiset tunteet kotiinpaluusta että on tosi vaikea sanoa mitä mä ajattelen tällä hetkellä.. Mä niin haluaisin jäädä tänne, sillä elämä täällä on tuonut mulle aivan mahtavia kokemuksia ja mä todella rakastan tätä maata, kulttuuria ja elämäntyyliä. Mutta tiedän että mulla on Suomessa niin paljon asioita jotka tulee pitämään mut siellä.. mutta ei toivottavasti ikuisesti. Tämä kesä oli ehdottomasti elämäni upein kokemus ja niinkuin Ida sanoi nyt pitää vaan olla kiitollinen että sain kokea tämän kaiken. Voin uskoa että moni ihminen toivoi olevansa just mun paikalla hakiessaan tätä aupairin paikkaa..ja niistä kaikista hakijoista mä pääsin tänne elämään tätä kesää. 3 kk oli mielestäni aivan liian lyhyt aika tähän kaupunkiin, ja vasta viimeisen kuukauden kohdalla tunsin oikeasti että tää on nyt mun koti. Osa musta tulee aina olemaan Nykissä, ja tuun vielä monta kertaa itkemään Suomessa kun mietin näitä hetkiä täällä tai uskaltaudun lukemaan omia blogitekstejä.. Tämä kaupunki tosiaan vei tämän tytön sydämen. 
Kiitos New York, kiitos tytöt, perhe, kaverit, kaikki jotka teitte mun kesästä sen mitä se oli ! En tuu ikinä unohtamaan teitä.. I'll be back.
Tämä oli todennäköisesti viimeinen blogipäivitys tältä kesältä. En tule jatkamaan blogia elämästä Rollossa, en todellakaan tämän jälkeen. Ehkä uusi blogi aukeaa kun uudet seikkailut tulevaisuudessa odottaa. Kiitos kun elitte mun mukana nämä 3 kuukautta.. Mä ainakin elin joka hetken täydestä sydämestäni.

Once again, I will always love u New York..






tiistai 7. elokuuta 2012

Oh New York.. How can I leave you?

Noniin, kuten huomaatte blogin päivittäminen on hieman venähtänyt, sillä oon yrittäny välttää tänne tulemista kun mua alkaa joka kertaa itkettään kun mietin näitä viikon tapahtumia.. Mä oon tällä viikolla itkenyt niin paljon että nyt oli oikeastaan ensimmäinen sopiva hetki tulla kirjoittamaan viime viikosta, joka oli muute mun yksi parhaimmista viikoista täällä. Apua, pakko mennä äkkiä vaan suoraan asiaan ja säästää tää tunteidenpurkaus loppuun.. voin sanoa, että mitä lähemmäksi lähtö on tullut sitä enemmän sekaisin mä oon mennyt. Ja mä en todellakaan tiedä mitä mä ajattelen tästä kaikesta tällä hetkellä.

Arki täynnä suuria tunteita

Eli viime viikolla ehti tapahtua vaikka mitä!
Keskiviikkona meillä oli aivan mahtava päivä Ninan, Anskun ja muksujen kanssa boys & girls clubilla ja meillä hurahtikin koko päivä siellä. Me ollaan todellakin maailman parhaimpia nannyja ;) Kuitenkin, viime viikkona itkettiin todella useasti kun Ansku vietti viimeistä viikkoa Nykissä.. Tässä pieni videopätkä jossa lapset ja nannyt joraa meidän kesän 2012 biisin tahtiin, ja tietenkin heti tämän jälkeen kaikilla oli kyyneleet silmissä. Mä en voi enää edes kuunnella tätä kappaletta näin lähellä lähtöä.. Tätä me ollaan tyttöjen kanssa laulettu kun ollaan kävelty aamuauringossa Manhattanilla korkkarit kädessä kotiin..


Torstaina sitten viimein kahden kuukauden odotuksen jälkeen meille saapui kaapelimies palauttamaan mun elämän takaisin. Tuossa alkukesästä mun hostperhe yhtäkkiä päätti et hei, nythän on kesä ja me ei olla kotona melkee yhtää nii mehän ei tarvita telkkari ja nettiä ollenkaan! Niin ne sitten sulki nää mulle tärkeimmät asiat kysymättä multa mitään eikä ne varmaan tajunnu et vaikka ne ei oo kotona nii mähä täällä kuitenki oon kaikki päivät. Itkin sitten 2 kuukautta että mä en vaan pärjää ilman nettiä kun se on ainoa keino pitää yhteyttä kavereihin ja perheeseen Suomessa, ja viimein mun kinuaminen palkittiin. Sain ihan liikaa harmaita hiuksia siitä että joudun ravaamaan ympäri kämppää ettimässä suojaamattomia langattomia verkkoja. Telkkarista en niinkään enää välitä, joten toivottavasti sen katsominen suomessakin vähenee sillä oon huomannut että saan niin paljon enemmän aikaiseksi ku tv ei oo kokoajan päällä. No, sitten kun netti vihdoin alkoi toimimaan ja tv:kin saatiin päälle mä olin aivan tippalinssissä ja kerroin mun koko koskettavan tarinan tälle vanhalle miehelle ja ette usko mutta se halas mua ja sanoi että kaikki on nyt hyvin. Kyllä, amerikassa sais tehtyä koskettavan elokuvan jopa netin asennuksesta. Oh i just LOVE america..
Pakko vielä lisätä etten oo ikinä tuntenu itteäni niin typeräksi kuin torstaina. Päivi sanoi mulle, että mun pitää vahtia sitä miestä kokoajan, sillä viimeksi joku työntekijä varasti niiltä koruja kun kukaan ei vahtinut sitä. No, mä ajatteliin että sillä kestää siinä joku 10 min et nou problem, mut se olikin täällä talossa sen 7 h ja mä seurasin sitä sen kokoajan huoneesta toiseen ja se varmaan piti mua ihan hulluna. Vaikeinta oli tosiaan keksiä juttelemista sille ettei se tajuais mitä teen. Olin niin loppu sen päivän jälkeen. 

Mutta illalla heti ku olin off otettiin tyttöjen kanssa suunnaksi waldbaums ja nokka kohti tappen beachia ja ilmaiskonserttia! Ei me kyllä sitä konserttia seurattu, meillä oli ihan muut jutut mielessä :) ja voitteko kuvitella, täällä ihmiset tulee konserttiin omat tuolit mukana? Siis suomessa ainakin ihmiset jaksaa seisoa sen pari tuntia ja jorata täysillä, mut mitä maailman lihavimmalta kansalta voi odottaa ? ;) Tuon illan jälkeen kun pääsin kotiin mä vaan itkin sitä kuinka ikävä mulla tulee mun tyttöjä.. Ei pysty miettimään tai se alkaa taas..

THE WEEKEND

Perjantaina heti töiden jälkeen lähdettiin Anskun kanssa cityyn ja kohti Empire state buildingia! Hassua, että me ollaan oltu täällä koko kesä ja nyt vasta oikeesti päästiin sinne. Mentiin ensin sellaiseen skyrideen joka oli vähän niinku 4D teatteri ja niin me lenneskeltiin helikopterilla manhattanin yläpuolella. Ihan hassua oli katsoa sitä leffaa kun oikeasti tietää ne paikat ja suurimassa osassa niistä on tullu käytyäki. Tämän jälkeen otettiin hissi ylimpään kerrokseen ja rynnättiin ulos ottamaan kuvia. Voitte kuvitella kuinka monta suomalaista kirosanaa siellä lensi ilmaan ku ollaan yhdessä maailman upeimassa paikassa ja sit meillä molemilla anskun kanssa oli aivan surkeat kamerat! No, se näkymä elää mulla muistoissa ikuisesti. Siellä ylhäällä tajusin kuinka paljon isompi Manhattan oikeasti on entä olin kuvitellut... Siellä ylhäällä tuli sellainen tunne että tää on mun koti.

Lauantaina kävin sitten heti aamusta Gabyn kanssa käyttää meidän kahta hoitokoiraa lenkillä ja sitten suunnattiin poolille. Tosiaan meillä oli viikonlopun 2 koiraa hoidossa ja mä olin odottanut niitä tosi kovasti, mutta sitten ku ne tuli mun fiilikset jotenki lyssähti. Mulla on vaan ikävä poksua ja niiden ulkoiluttaminenki tuntu mulle työltä. En edes ottanut niistä kuvia koska käytin niitä kerran ulkona ja sen jälkeen en nähnyt niitä enää. No, iltapäivällä suunnattiin sitten ehkä yhteen kauneimmisa paikoista Long Islandilla eli Hempstead Houseen juhlimaan Anskun läksiäisiä, Elisan 40.v synttäreitä ja Netan tuloa. Tää paikka on joskus ollut jonkun miehen kesähuvila ja se oli aivan täydellinen paikka piknikille ja... HÄILLE! Siis en tajua monetko häät mä oon täällä Nykissä nähnyt mutta kyllä, saavuin taas keskelle häitä. Ja mikä upea paikka tää oiskaan viettää joskus omat häät... Oli kyllä yksi ihanimmista päivistä taas tyttöjen kanssa, ja saatiin tutustua Anskun perheen uuteen aupairiinkin, joka on muuten BB:stä tuttu Netta. Mä tiesin Netta, että oot jostain tuttu ;)
Mun Gaby ♥



Piknikiltä suoraan sitten Ninan luo juhlimaan Anskun läksiäisiä ja siitä sitten junalla cityyn. Otettiin suunnaksi Bleecker street ja voi tittidii mikä ilta! Tää ilta jää ikuisesti mun mieleen yhtenä hauskimpana iltana mitä mulla on koskaan ollu :D Joo, aamulla herättiin sitte manhattanilta ja koska mulla, Netalla ja meidän kamulla Brianilla oli vielä nii fiilikset päällä päätettiin jäädä vielä päiväksi cityyn. No, Brian sitten ehdottaa että hei mennääks kattoo Yankeesien peliä Yankee stadiumille ku sillä ois liput sinne. No mikäpä siinä se on olly yks asia mitä oon kesän aikana halunnu tehä, ja hei cmoon YANKEES! Saavuttiin sitten Yankee stadiumille ja meillä oli huippupaikat kattoa peliä, mutta uskokaa tai älkää, baseball on tosi tylsää!!! Tiedän, että pidätte mua hulluna (niinkuin iskäkin oli kuulemma huutanut kun oli kuullut että olin päässyt kyseiseen peliin), mutta mä en oikeesti jaksanu seurata sitä peliä. Se kesti joku 4 tuntia ja suomalaiseen tapaan vietettiin varmaan puolet ajasta siellä stadionin baarissa. Annoin vielä hyvät naurut meidän vieressä oleville kun kysyin nolosti kumpi noista joukkueista on yankees... Tiedän, olin ehkä väärä ihminen kokemaan tämän unelman, mutta mulla oli niin hauskaa ettei oo pitkään aikaan ollu! ;)Ja Yankees voitti ja meillä oli yks syy juhlia vielä enemmän!
Alla video kansallislaulusta ja siitä kuinka mua opetetaan miten käyttäytyä sen aikana :)


No, jotenkin ihmeen kautta päädyttin sitten matsin loputtua Staten Islandilaisten fanibussiin ja niin me oltiin menossa Netan kanssa kohti Staten Islandia :D No, mikäpä siinä nyt on tullu sielläkin käytyä. Bussi jätti meidät sitten sen ryhmänjohtajan omistamaan baariin ja siellä oli hirveästi ilmaista ruokaa, kakkua, juomista KAIKKEA!! Mä söin taas ku pieni possu kun jälleen kerran Nyki tarjoaa mulle ilmasta ruokaa :) Illalla sitten kohti Staten Island ferrya ja takaisin long Islandille. En voi uskoa kuinka paljon pystyy kokemaan yhden viikon aikana ilman minkäänlaista suunnittelua. Kiitos kaikille tästä viikonlopusta, teitte siitä yhden mun elämäni parhaimmista!

ihana Netta
matkaeväät fanibussiin

GOODBYES

Maanantaina sitten Ansku pimpotti mun ovikelloa ja tuli sanomaan hyvästit. Näin sitä ehkä 3 minuuttia ja itkin koko sen ajan enkä oikein saanut sanottua mitään. Mulle jäi vaan tosi tyhjä olo kun näin sen hyppäävän autoon ja ajavan lentokentälle. Tässäkö tää nyt oli? 3 kuukautta ollaan jaettu yhdessä niin ilot kuin surutkin ja Ansku on ollut kuin oma sisko mulle ja nyt musta tuntui että mä jäin niin yksin.. Mä en edes tiedä milloin me nähdään Anskun kanssa seuraavan kerran ja oon onnellinen Anskun puolesta kun se päätti että se tulee helmikuussa takas samaan perheeseen asumaan. Oot Ansku yks rohkeimmista ihmisistä kenet tunnen, ja tiedän että New York on sua varten. Rakastan sua juuri siksi, että uskallat elää omaa unelmaasi. Sä todellakin kuulut tänne. Ja mulla on jo niin ikävä sua että muhun sattuu kirjoittaa tätä tekstiä...

en ikinä tuu unohtaa näitä hetkiä Ansku
Mä oon niin sekaisin tällä hetkellä että mulla tekee kokoajan vaan mieli itkeä.. Mä en tiedä mitä mä enää haluan. Luulin jotenkin kokoajan että kotiintulo on se mitä innolla odotan, mutta viime viikkoina oon alkanut miettimään kuinka pahalta musta tuntuu jättää tää kaikki. Milloin mä pääsen takas Nykiin ja miltä tuntuu elää ilman mun kavereita ja elämää täällä? Miten mä voin jättää näin upean kaupungin jota rakastan koko sydämestäni ja palata takaisin Suomeen joka saa mut tällä hetkellä voimaan pahoin.. Mä vaan jotenkin sopeuduin tänne paremmin entä koskaan osasin kuvitella. Oon todellakin miettinyt sitä vaihtoehtoa että joskus palaisin vielä takaisin, mutta se vaatii sen että saan suoritettua koulun loppuun ja saan Jaakonkin rakastamaan tätä paikkaa yhtä paljoin kun mä. Saan nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. ja asutaanko me vielä joskus täällä. Tällä hetkellä en osaa ottaa kuin päivän kerrallaan ja nauttia jokaisesta sekunnista mikä mulla on jäljellä täällä. Haen Idan lauantaina lentokentältä ja siitä alkaa meidän viimeinen viikonloppu yhdessä, mä en malta odottaa!! Ja sitten pitää taas sanoa hyvästit.. mä tuun oleen niin sekaisin kun pääsen Suomeen että älkää välittäkö jos musta ei vähään aikaan kuulu mitään. Se ei tarkoita etten haluaisi nähdä teitä, vaan musta tuntuu että se ottaa oman aikansa taas sopeutua kaikkeen ja tajuta mitä on tapahtunut. 
Nyt vaan nautitaan tästä kaikesta mitä on vielä jäljellä ja annetaan elämän viedä. Mä todella uskon siihen mottoon jonka New York on opettanut mulle " The best is yeat to come" sillä uskon että New York yllättää mut vielä viimeisellä viikollakin. 

Jaakko, Äiti ja iskä, kaikki kaverit, me nähdään ens viikolla! <3