Ups & Downs

Pakko vähän saada kirjoittaa tuntemuksia ylös,et muistan nää päivät ku eilisen vielä vuosienki päästä..

Viikonloppuna vietettiin Memorial Day weekendiä, eli kunnioitettiin sodassa olevia ja sodassa menehtyneitä sotilaita. Täällä liehuu kaikkialla Amerikan lippuja (meilläkin kukkaruukuissa ja keittiönpöydällä) mutta viikonloppuna niiden määrä täällä tuplaantui. Mekin koristeltiin Gabbyn kanssa meidä etupiha mahdollisimman edustavaksi ja tältähän se sitte loppupeleissä näytti :)

I love America

Sunnuntai piti olla vapaa-päivä, sillä mulla on yleensä aina viikonloput vapaata, mutta toisin kävi. Siivosin sitten  sunnuntai aamuna meidän basementin kun meille tulee tällä viikolla joku Mayerin lontoolainen työkaveri asumaan muutamaksi päiväksi. Siitiä tuli vaikka vähän ärsyttikin tuhlata vapaapäivä sekä ihana auringonottopäivä siivoamiseen. Sunnuntaina mentiin sitten koko perheen voimin  Anskun perheen luo BBQ-partyihin. Siellä oli muitakin suomalaisia ja lapset sai leikkiä innoissaan keskenään :) Oltiin Anskun kanssa vähän sekasin meidän roolista siellä, että ollaanko me nyt niinku babysittereita vai vapaalla. Päätettiin sitte alkaa juomaan viiniä hämmenyksissämme, mutta töiksihän se meni ku hostit pyysi vahtimaan lapsia.

          Babysitter vapaalla ;)

Ku oltii tarpeeks VAPAAPÄIVÄNÄ katottu lasten perää päätettii lähteä Anskun kanssa Manhattanin yöhön! Päästiin yhden suomalaisen kyydillä Brooklynin metroasemalle ja hui että meillä oli jännää! Mulla tuli niin hassu tunne siinä autossa ku ajeltiin, ku se kaikki oli niinku jostai leffoista joissa kuvataan jotain New Yorkin jengejä tai C.S.I New Yorkia. Siellä oli sellaseja ghettoja ja jokaisella kulttuurilla oli tavallaan oma asuinalue. Tummat asuu yhdessä paikassa, Latinot ja muut omassa paikassaan. Me oltiin sitä paitsi ainoat vaaleaihoiset koko automatkan aikana Brooklynissa ja meistä kyllä näky Anskun kanssa et me ei todellakaan kuuluttu sinne :D Molemmilla mekot päällä, isot korvikset korvissa ja korkkarit jalassa ja laukku niin tiukasti kroppaa vasten ettei meistä olis voinu kauemmas loistaa että ollaan turisteja. No siinä metroasemalla jännitettiin ja naurettiin kuinka sellanenki kokemus oli nii huippu kokea! Mentii metrolla Pennstationille ja lähdettiin kiertelemään Broadwayta ja Times Squarea, kevyt lauantain iltalenkki :)

Sitten maanantaina mulla piti olla taas vapaapäivä kun oli tää kyseinen Memorial Day joka on kaikilla yleinen vapaapäivä. Ne jotka haaveilee au-pairiksi lähtöä, miettikää valmiiksi oletteko tarpeeksi joustavia sopeutumaan toisen perheen arkeen ja rytmiin. Maanantain vapaapäivä muuttui taas työnteoksi, mutta au-pairin hommahan on tavallaan 24/7 työtä niinku kaikki au-pairit tietää. Sitä on tavallaan koko ajan töissä vaikkei sitä huomakaan, sitä muuttuu osaksi tätä perhettä ja sitten alkaa vaan tekemään tehtäviä ihan niinku omassa kodissaan.. Niihän se äidin työ oikeastikin on ympärivuorokautista työtä ja oon sulle äiti niin kiitollinen siitä kaikesta mitä oot mun eteen tehny ja anteeks jos oon ollu joskus vaikea. Nyt sen tajuaa kun on itse sijaisäitinä.. Nyt vaan pitää yrittää antaa mahdollisimman hyvä kuva itsestään ja oon varma että tää mun ahkeruus palkitaan tulevaisuudessa :) Vapaapäivistä en tuu kyllä enää luopumaan !

Ansku pelasti kuitenkin mun maanantai illan kun se tuli ensin hakemaan mut starbucksiin brownielle ja sit mentii meidän ihanalle lähirannalle ottamaan auringonlaskusta kuvia. Onneks mulla on Ansku täällä seurana, kaikki on niin paljon kivempaa toisen seurassa ja ihanaa että saa jakaa nää kaikki kokemukset jonkun kanssa! Kiitos Ansku <3

Suomi-tytöt New Yorkissa!

Tänään Gabriella meni taas aamulla kouluun ja mulla tuli sitä oikeasti ikävä sillä välin ku se oli koulussa.. Se oli nii ihana aamulla ku se ensimmäisenä herättyään oli kysyny hädissään että " Missä Sannu?!" Sain myös hyvät naurut ku harjoteltiin aamulla youtubesta Gabbyn kanssa "Sexy and I know it" tanssi ku se on sen lempibiisi :D

Tänään kuitenki mulla oli ekaa kertaa surullinen olo tän reissun aikana.. Tänään sain tietää jotain todella surullista suomesta päin ja mulla tuli tunne että mun ei pitäs olla täällä nyt, että mun pitäs olla Suomessa.. Se nyt vaan ei ole mahdollista ja itkin koko aamun samalla kun lajittelin pyykkejä.. Oon varma että kaikki järjestyy, mutta elän näitä hetkiä niin täysillä mukana vaikka oonki toisella puolella maailmaa. Onneks mun hostmama näki että oon hieman surullinen ja saatiin käytyä eka oikeen syvällinen keskustelu elämästä ja kaikesta taivaan ja maan väliltä.. aika vaan lensi ku alettiin kerranki oikee juttelee ku seki oli päässy aikasemmin töistä kotiin. Jos jotain aina maailmalla oppii, niin sen kuinka ihana paikka oma koti on. Niinku äiti mulle ihanasti sano tänään että tää on nyt mun elämäni seikkailu joka varmasti kasvattaa mua. Oon jo parissa viikossa kasvanu enemmän entä oisin odottanu kasvavani koko kesänä.. Tää jos mikä tekee ihmisistä vahvempia :) Amerikka on aivan ihana maa ja tänne voisin jäädä vaikka pysyvästi asumaan, mutta en pystyis jäämään minnekään ilman mun rakkaita. Nyt oon todellakin ymmärtänyt sen merkityksen kun sanotaan että koti on siellä missä rakkaimmatkin on. Ja mulla nyt surettaa etten pysty olee mulle tärkeimpien ihmisten tukena vaikka niin kovasti haluaisin.. Hui mulla on tunteet heitelly niin paljon tässä kahden päivän aikana laidasta laitaan että en osaa pukea näitä fiiliksiä nyt järkeviksi lauseiksi..

Lupasin ittelleni että kun tänne lähden aion elää nää kaikki hetket ihan täysillä oli ne sitten hyviä tai huonoja, ja sen lupauksen mä aion pitää. Niinkuin otsikossa sanotaan, elämä on täynnä ylä- ja alamäkiä mutta kun sulla on rakkaita ihmisiä ympärillä, kaikki järjestyy. Tuo ajatus kulkee mulla aina mukana yläselkään kirjoitettuna, sillä vaikka kuinka kaukana maailmalla olisinkaan, ootte aina mun mukana <3

You're My Reason

                                           

                               

In New York, Theres nothing you can't do!

APUAAAA! Mä oon niin rakastunu, mä oon niin rakastunu New Yorkiin!

Oon kulkenu koko päivän suu auki, ihmetellyt KAIKKEA eteen tullutta ja miettinyt, kuinka onnekas mä oon ku saan kokea tän kaiken! Tää oli yksi ihmeellisimmistä ja unohtumattomimmista päivistä ikinä..

Eilen sovittiin toisen suomalaisen au-pairin Anskun kanssa, että otetaan seuraavana päivänä suunnaksi Manhattan. Lähdin aamulla kävelemään juna-asemalle sen jälkeen kun Päivi oli ympyröinyt mulle karttaan missä kaikkialla manhattanilla kannattaa käydä (oli muuten koko kartta ympyröitynä:) ja hyppäsin junaan niin jännittyneenä etten oo pitkään aikaan ollu! Seuraavalta pysäkiltä kyytiin hyppäs Ansku ja lähdettiin kohti Pennstationia eli meidän päätepysäkkiä Manhattanilla. Ansku on aivan ihana kuopiolais-tyttö, ja tultiin tosi hyvin juttuu heti alusta asti :)

Vaihdettiin Jamaicalla junaa ja sitten alkoi pikkuhiljaa näkyä korkeampia ja korkeampia pilvenpiirtäjiä.. MÄ OLIN MANHATTANILLA! Yhdessä maailman upeimmista kaupungeista!

   Elmo yhtä hukassa ku me Times Squarella:)

                                            

Hypättiin Pennstationilla junasta pois ja ensimmäinen asia minkä näin oli vaatimaton Empire State Building. Voin sanoa että se on valtava! Mä tunsin itteni niin pieneksi niiden kaikkien rakennusten keskellä ja sen ihmisjoukon seassa, että kävelin vaan eteenpäin ku jossai unessa. Mä en vaan voinu uskoa että oon oikeasti siellä minkä nään joka päivä telkkarissa. Oon oikeesti siellä missä kaikki tapahtuu! Lähdettiin sitte Anskun kanssa kävelemään kohti Broadwayta ja Times Squarea ja en osaa nyt tässä kuvailla mun tuntemuksia, sillä en osaa pukea niitä sanoiksi. Onneksi mulla oli Ansku mukana et sain jakaa nuo hetket jonkun kanssa, oltiin kuitenki nii ihmeellisessä paikassa ettei sitä kaikkea voi pitää sisällä :)

Käveltiin Broadwayta eteenpäin ja pysähdeltiin koko ajan ottamaan kuvia ja ihmettelemään kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Ei oltu päästy hirveän pitkälle ku pysähdyttiin sitte Time Squarelle mäkkäriin syömään (Sinne Ida seuraavaks töihin;).) Nykissä on aivan ihmeellistä kuinka joka nurkan takana on jotain nähtävää. Ihan sama minne menee tai kääntyy niin kaikkialla tapahtuu jotain. Harva kaupunki tarjoaa samanlaisia WAU-kokemuksia joka askeleella. 

Jatkettiin sitte matkaa Rockefeller Centeriin pitkän etsinnän jälkeen ja sain taas hyvät naurut ku menin kysyy joltain hodarimyyjältä et missä on Rockefeller Center vaikka joka puolella lukee et ollaan jo siellä :D Siinä oli sitte sellane ihana st.patrickin katedraali ja mentiin huviksi käymään sinne sisälle ottaan muutama kuva. No, yhtäkkiä alkaa musiikki soimaan ja ollaan keskellä Amerikkalaisia häitä! Mietittiin että ei voi olla totta, miten on mahdollista että jotain näi siistiä tapahtuu just ku satuttiin tulee sinne! Aivan ihanat häät, kaunis morsian, ja Ansku ja minä itkemässä tuntemattomien ihmisten häissä :D Everything is possible in NY! 

Napattiin sitte Starbucksista kahvit ja lähdettiin jatkaa matkaa kohti Central Parkia. Se Starbucksin myyjä kysy siinä kassalla mun nimeä siihen kahvikuppiin ja sanoin selkeästi että Sannu. Sitten ku se kysy toisen ja kolmannen kerran nii luovutin ja sanoin et kirjota siihen vaa jotain. Sitte ulkona kerroin sen jutun Anskulle ja alettiin huviks kattoo mitä siinä luki nii tältähän se sit näytti :D Ei menny Anskunkaan nimi iha nappiin! Tästä lähtien mun jenkkinimi on Gabrielan mukaan Sunny. Sannu ei selvästikää oo kovin kansainvälinen nimi!

SONLOO JA NINA

Kun pääsin Central Parkiin olin aivan myyty. Voiko maailmassa olla jotain näin upeaa? Vaikka mäki oon ollu ties missä maailman kolkissa nii tää jotenki pysäytti mut. Alettiin miettii Anskun kanssa että miten täältä pystytään lähtee pois? Tultiin siihen lopputulokseen, että eihän monet pystykään jättää Nykiä, jotkut jää tänne ihan pysyvästi. Sitten mietittiin että pitää ajatella että ollaan onnekkaita et saadaan olla täällä edes tää kesä ja halutaan kokea kaikki mahdollinen mitä New York voi meille tarjota.

Nähtiin vaan pieni osa Central Parkia ku huomattiin ettei olla ehditty edes kovin kaus ja ollaan kohta oltu jo koko päivä reissussa. Lähdettiin sitten käveleen kohti Pennstationia 5th avenunen upeiden liikkeiden ja komeiden Abercrobie miesten ohi, kun yhtäkkiä alko satamaan ihan taivaan täydeltä vettä. Koko päivän oli ollu ihan hirveä helle ja yhtäkkiä oltiin nii märkiä et ihan ku ois suihkusta tullu :D Napattiin sitte taxi ja nyt on koettu miltä tuntuu olla new yorkin keltaisessa taksissa :) Meillä meni manhattanilla koko päivä eikä oltais millään haluttu lähteä pois, siellä on niin paljon tekemistä ja nähtävää että aika lensi ku siivillä. Oon aivan ihmeissäni miten paljon tykkäsinkään manhattanista.. Oon aina sanonu että en tykkää suurkaupungeista ja Helsinkiki oli joskus mulle liian suuri, mutta en tiedä kuka ei vois rakastaa Nykiä. Siellä on kaikkea kaikille ja jokainen saa olla sellainen kuin on. Jos vaikka yhtäkkiä heittäisit kadulla vaatteet pois ja hyppisit alasti niin ei kukaan varmaa reagois siihen mitenkää, siellä on niin monta erilaista kulkijaa ja niin monta eri tarinaa :D

CENTRAL PARK

Tulin sitten illalla kotiin aivan rättiväsyneenä ja jalat kipeänä ja ajattelin mennä suoraan nukkumaan, kun Päivi halusi viedä mut käymään rannalla kun oli tulossa niin nätti auringon lasku. No, täällä ei kannata sanoa ikinä ei, sillä koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua. Otettiin sitten Gabriella mukaan ja lähdettiin ajamaan kohti rantaa. Siellä oli ihan hirveä ruuhka ja mietittiin että mitä ihmettä täällä tapahtuu kun siellä oli iso lava missä orkesteri soitti ja koko ranta oli ihan täynnä ihmisiä. No, Päivi muisti että kappas siellä on tänää joku iso ilotulitus kun maanantaina on Memorial Day ja päätettiin sitten jäädä kattomaan sitä siihen rannalle. Ajattelin että mennään vaan autolla nopeasti kiertämään se ranta läpi, mut nyt olinki keskellä isoja rantajuhlia katsomassa aivan mahtavia ilotulituksia! Siinä rannalla istuessä mietin vaan että Rovaniemi tuntuu varmaan niin pieneltä paikalta kaiken tän jälkeen ja kuinka hienon päätöksen sain mun päivälle, ilotulitukset ja kaikki! 

Pakko se on todeta taas niinkuin otsikossa, THERES NOTHING YOU CAN'T DO! 

Kello on vaikka jo kuinka paljon mutta oli pakko ennen nukkumaan menoa saada kirjoittaa fiiikset ylös.. Mä en vaan voi lopettaa hymyilemistä!  

Ps. Kiitos Ansku ihanasta päivästä! :)

Pps. Erityisterveiset Jaakolle ja Poksulle! Ootte mun mielessä joka päivä <3

Ei oo varmaan vaikea arvata mistä mun unet kertoo tänä yönä..

The Best Summer of Our Lives

Oli aivan pakko tulla päivitteleen tätä blogia, koska oon vaan niin happy tällä hetkellä että saan olla täällä ja kokea niin paljon uutta jokaikinen päivä!

Tää päivä oli aivan huippu, ehkä paras päivä koko viikosta ku oon ollu täällä. Aamulla heräsin joskus 7 aikaan ja menin herättämään Gabyn, ku huomasin että meidän tekemään Butterfly Gardeniin oli syntyny 4 uutta perhosta! Eilen oliki kunnon episodi, ku huomasin päivällä et yks perhonen on jumittunu omaan koteloonsa joten päätin auttaa sitä raukkaa ulos pääsemisessä.. No, mä vahingossa tapoin sen :( Gaby sitte huutaa siinä vieressä et " Dont kill her, Dont kill her! Did you kill her?" Olin sitte siinä vaan että " No she's sleeping.." Olin oikeesti niin surullinen Gabyn ja sen perhosen puolesta ku en oikeesti haluis tehä pahaa kärpäsellekään :( Sitte ku kaikki perhoset on oppinu lentämää siellä häkissä, nii päästetää ne yhdessä Gabyn kanssa ulos! :)

Jäätiin tänää Gabrielan koulun jälkeen leikkimään siinä koulun pihalla olevalle leikkikentälle ja Gabriela ylpeenä esitteli sen kavereille että sillä on oma lasten vahti joka antaa sille keinussa aina vauhtia. No, 6-vuotiaat tietty tulee hirveän kateelliseksi jos jollain on jotai mitä toisella ei ole. Loppupeleissä sitte työnsin vauhtia kuudelle ihanalle amerikkalaistytölle jotka kaikki huus yhtäaikaa et " PUSH ME! PUSH ME HIGHER!" Lopuks sain kuulla että oon "the best babysitter in the world!" Siihen ei paljoo kyl tarvittu :) Hassua muuten ku yritän puhua Gabrielalle Suomea mahdollismman paljon ja tänäänki ku kysyin heti ekana että miten koulussa meni, nii sitä jotenki hävetti puhua suomea siinä kaikkien kuullen, nii se alko sit selittää sitä mulle englanniksi.. ku kysyin että tietääkö sen kaverit että se osaa puhua suomea nii se sano ettei oo kertonu kellekään. Kerroin, että kun se kasvaa isommaksi se tajuaa mikä rikkaus on osata puhua eri kieliä ja sitä ei todellakaan tarvi hävetä. Edes Gabyn naapurit ei tienny että se osaa puhua suomea, mutta en ihmettele ku se naapurin isä vaan naureskeli mulle eilen että ai sellanki maa on olemassa :D

Sitte on pakko kertoa mun ekasta kauppareissusta tuohon lähisupermarkettiin jonne uskaltauduin eilen ihan yksin! Kävin ostamassa Mustikkamuffinseja (joihin rakastuin) ja siinä kassalla sitten se mies kysy jotain mistä en saanu selvää. Mietin siinä et hmm voi ei mitä tohon nyt pitäs vastata ku en kuullu mitä se kysy, nii sanoin vaa rennosti että "yes" ku ei tullu muutakaa mieleen. No se kassa oli sitte sillee " Okay, can I have it?" Olin aivan ihmeissäni et mitä se nyt haluaa ku olin maksanu jo ja tokasin vaan että "Have what?"  Se oli kysyny multa jotain sen kaupan kanta-asiakaskorttia ja olin ollu vaan sillee et joo on mulla se ja sitte että hupsis eipä ookkaan :D Se vaan nauro mulle ja lähdin äkkiä kotiin nauraen ittelleni ! Supermarketit on jenkeissä oikeasti SUPERmarketteja, sieltä löytyy ihan mitä vaan mitä oot menossa ettimään, ja kaikki suurimpaa jumbo-kokoa tietenki :)

Sitten tästä päivästä vähän lisää! Tuo vastapäätä asuva au-pair tuli tänää yllätysvierailulle ja haki mut näyttelee paikkoja, ihana yllätys! Mentii sitte istuskelemaa tuohon lähelle olevaan Donkin Donutsiin ja se tarjos mulle kahvit ja donitsit :) Se anto mulle myös sellasen lahjapaketin jonka sisällä oli pieni vodkapullo, kuulemma perinteinen lahja Sloveniassa, mutta kelpaa mulle! Istuttiin siellä melkeen pari tuntia ja meillä luisti juttu niin hyvin ettei huomattu kuinka aika vierähti.. Se kertoi mulle että oli kaivannu kaveria jo pidemmän aikaa ja oli niin onnellinen ku mä oon tullu tänne. Meillä oli hirveen paljon samanlaisia ajatuksia ja meillä on jo paljon suunnitelmia tälle kesälle. Sovittiin että tästä tulee meidän " The best summer of our lives", koska kesän jälkeen molemmat lähtee takasin omaan maahan, joten sitä ennen pitää kokea kaikki mitä New York meille tarjoaa! Lähdettiin kävelemään sitte kotia päin ja vietiin Ninan host-perheen koira ulos. Mulla kävi nii sääliksi ku Nina kerto että sen host perhe aikooo ehkä luopua siitä koirasta ku niillä ei oo aikaa hoitaa sitä eikä kukaan käytä sitä melkee koskaa ulkona :( Mä sitte lupauduin käyttää Scooperia ulkona aina ku mulla on vapaata päivisin, että se sais vähä enemmän liikuntaa ku se on vielä vasta pentu. Samalla mun ikävä poksua kohtaa ehkä helpottuu ku Scooper on iha samanlainen hölmö ku poksu, hyppii vaan ja haluaa antaa pusuja ja tassua kokoajan :) Huomenna meillä on Ninan, Anthonyn, Thomaksen ja Gabyn kanssa playdatet ku huomenna on vapaapäivä koulusta, joten koko päivä mennään lasten ehdoilla, todennäköisesti leikkipuistossa jos sen on muksuista kiinni :)

ps. Tää on teille rakkaille siellä kotona!

Päivittelen blogia seuraavan kerran taas ku on aikaa :) Öitä suomi, öitä NY !

Tämänhetkinen asuinpaikka: Glen Head, NY

Noniin nyt oli viimein aikaa tulla koneelle ja kirjoittaa vähän kuulumisia täältä rapakon toiselta puolelta !

Saavuin siis sunnuntai iltana JFK:n lentokentälle jossa Päivi oli mua vastassa ja lähdettiin yhdessä ajelemaan kohti Glen Headia, eli paikkaa missä mun host perhe asuu. Heti kun saavuttiin lähemmäs ja lähemmäs itse kohdetta, mulla tuli vaan enemmän ja enemmän mieleen tästä kaikesta Wisteria Lane, eli se katu jolla täydelliset naiset asuu. Kaikissa taloissa liehuu Amerikan lippu lipputangossa tai seinään kiinnitettynä, palkatut puutarhurit leikkaa nurmea tai puhaltaa lehtiä ja talon eteen on parkkeerattu kalliit autot. Täällä kaikilla on siis aika täydelliset pihat ja kuulemma meilläkin käy kesäisin puutarhuri, joten mua ei onneksi voi laittaa pihahommiin :) Täällä ihmiset on ihanan ystävällisiä ja meninki ihan hämilleen ekana iltana kun iltalenkillä jokainen vastaantulija kysyi että " how are you?" ja kouluun menessä kaikki huutelee omilta pihoiltaan että " Morning, have nice day!" Ida, tää on just sitä kuuluisaa jenkkiläisten small talkia mistä puhuttiin! Hyvä että tiedän Suomessa edes ketä mun naapurissa asuu, mutta nyt tunnen Sheppard streetiltä jokaisen talon asukit. Tässä muutama kuva meidän talosta niin saatte vähän kuvaa mistä puhun :)

                                                          

Sitten on pakko kertoa jotain mun aivan ihanasta ja suloisesta host tytöstä Gabriellasta. 

Gabriella on nii elämää täynnä oleva tyttö että munki tekee välillä vaikeaa pysyä perässä. Gabriella puhuu suomea, mutta ei kovin hyvin, joten mun yksi tehtävä on opettaa Gabriellalle suomea ja rohkeutta puhua sitä. Välillä jos Gabriella ei ymmärrä Suomea nii sitte selvennän sen vielä engalanniksi, ja siihen ei sitten tulekaan loppua jos Gaby saa puhua englantia :D Sillä on aina niin paljon asiaa, mutta suomeksi se ei osaa sanoa kaikkea mitä ajattelee. Eilenki oli hyvä ku kysyin että mikäs olikaa hedelmä suomeksi ku olin pakkaamassa Gabyn lunchboxia, nii se kysyy varovasti että oliko se hemmetti? Mä en voinu ku nauraa ku mietin et mistähän se on senki oppinu :D ei ainakaan multa..

Mun arkirutiinit Gabriellan kanssa koostuu yleensä siitä, että herätän Gabyn aamulla, puetaan yhdessä vaatteet, syödään aamupala ja kävellään kouluun. Sillä välin ku Gabriella on koulussa mä teen kevyitä kotitöitä et tää kolmikerroksinen talo pysyy kunnossa. Oon kyllä sitten niin vaimomatskua ku tuun takas kotii ku saan pidettyä tän talon puhtaana koko kesän ;) Puol 3 haen sitten Gabyn koulusta kotiin (Jenkeissä on hirveän tarkkaa et lapset pitää olla aina joku viemässä ja hakemassa koulusta) ja sitten alkaa Gabyn ja mun yhteinen aika :) Ensin tehdään läksyt, jotka on onneks vielä ihan suht helppoja mullekin, ja sit alkaa leikki aika. Tänään mentiin leikkimään koulun pihalla olevalle leikkikentälle jossa oli myös Gabriellan ihastus Dylan, jonka kanssa se sai sitten leikkiä hippaa ;) Sitten ku oltii tulossa kotiin päin nähtii myös naapurin muksut ja niiden au-pair joka on Sloveniasta. Tää Slovenialainen au-pair on ollu täällä jo 9 kk ja lupas viedä mut huomenna Glen Headin kiertoajelulle ja viikonloppuna mennään ehkä Manhattanille kahdestaan, ettei mun tarvi heti yksin lähteä seikkailemaan! Sovittiin sitten siinä playdatet Gabriellalle ja pojille, joten nyt on onneks jo muutama tuttu tälläkin puolen maailmaa. 

Mä en voi vieläkään kyllä käsittää et oon täällä.. Jotenki tuntuu että oisin ollu täällä jo vaikka kuinka monta päivää ku oon jo sopeutunu tänne nii hyvin. Gabriella onneksi tekee siitä tosi helppoa ja Päiviki on ollu tosi mukava ja auttavainen mua kohtaan. Pakko myöntää kyllä että mulla on elämäni ensimmäinen jetlag, ja sisäinen kello on aika sekaisin tällä hetkellä.. Menin eilenki paikallista aikaa klo 8 nukkumaan ja heräsin kahdelta yöllä ihan virkeänä. Jos nyt pikkuhiljaa alkais saamaa vähä rytmistä kiinni :) Tänään tuli ekat itkutki ku näin Poksun ja Jaakon facebookin kameran kautta, mutta se on mulle ihan normaalia et itken jo alle viikon eron jälkeen, siks tää onki nii iso juttu mulle et ylipäänsä oon edes täällä :D Vielä ei oo niin kova ikävä, mutta on vaan nii ihana tietää että kotona on myös kaikki hyvin. Ehtii vielä monet itkut tirauttaa tässä kolmen kuukauden aikana. Täällä on tapahtunu niin paljon sen jälkeen kun lähdin suomesta, että jos sen kaiken alkaisin tähän kirjoittamaan en pääsis piiiitkään aikaan nukkumaan (joka varmasti helpottais mun jetlagia), joten kirjoittelen taas kun ehdin !

Tässä vielä muutama kuva ihanasta Gabriellasta! Haleja suomeen!

Here I Come!

Päätin alkaa kirjoittamaan blogia tulevasta kesästä, josta toivottavasti tulee elämäni kesä.
Huomenna lennän JFK:n lentokentälle New Yorkin Long Islandille jossa tulen viettämään seuravaat 3 kuukautta suomalais-jenkkiläisessä perheessä au-pairina. Mua odottaa Nykissä ihana 6-vuotias Gabriella tyttö valmiina leikkimään ja voimistelemaan :)


Ne, jotka mut tuntee, tietää että tää on oikeasti aika iso juttu mulle. Pakko myöntää että mua jännittää ihan hirveästi, mutta onneksi vaan hyvällä tavalla. Tässä on mulle paikka todistaa etten enää oo se meidän perheen vauva, vaan pärjään yksin isossa maailmassa, vaikka moni sitä epäileekin.. :)
Syy, miksi halusin tänä kesänä kokeilla jotain uutta vanhan ja turvallisen kesätyöpaikan sijaan oli se, että tajusin vain yhtenä päivänä koulusta tullessani että elämä on liian lyhyt jossiteltavaksi. Olen puhunut jo ties kuinka monta vuotta lähteväni töihin ulkomaille mutta puhetta pidemmälle en ole koskaan saanut asiaa vietyä. Tuona päivänä aloin miettimään, että mikä meitä ihmisiä estää tekemästä asioita joista olemme haaveilleet, joista unelmoimme? Keksimme aina liudan tekosyitä ja uskottelemme itsellemme että kyllä näinkin on hyvä, niin minäkin olen tehnyt joka kesä ja silti haaveillut jostain aivan muusta kuin mihin olen tyytynyt.


Monet varmaan miettivät, mitähän Jaakko on mieltä kun tyttöystävä pakkaa laukkunsa ja lähtee kesäksi toiselle puolelle maailmaa. Olen siinä mielessä onnekas tyttö, että mulla maailman rakastavin ja ymmärtäväisin poikaystävä jolla on samanlaisia unelmia kuin mulla. Jos oikeasti rakastaa toista, ei halua seistä toisen unelmien tiellä. Meillä on Jaakon kanssa myös paljon yhteisiä haaveita, jotka ehditään toteuttaa vielä tulevaisuudessa, mutta tää matka mun pitää tehdä yksin itseäni varten. Sitten ku tuun takas vahvemapana ja itsevarvempana, saa Jaakkokin nauttia siitä mitä tää matka saa aikaan mussa.
Ikävä tietenkin tulee ja on tullut jo. Itkuisena hyvästelin torstai aamuna mun pienen perheen eli Poksun ja Jaakon, mutta kun miettii niin 3 kuukautta on aika lyhyt aika siitä ajasta mikä yhdessä tullaan vielä viettämään.


Nyt pitäisi vielä sulkea matkalaukut, yrittää nukkua yön yli ja valmistautua huomiseen lentoon!
Nyt on kerrankin mun vuoro lähteä toteuttamaan omia unelmia, astua Amerikan kamaralle ENSIMMÄISTÄ KERTAA, ja lähteä etsimään sitä kuuluisaa "American Dreamia"josta kaikki tuntuu puhuvan. Pitäkää kaverit huolta itsestänne ja nauttikaa kesästä! Muistakaa aina tarttua hetkeen ;)


Loppuun vielä fiilistellään ennen nukkumaan menoa ja sanotaan bye bye finland, HELLO NYC!