Huomenna lennän JFK:n lentokentälle New Yorkin Long Islandille jossa tulen viettämään seuravaat 3 kuukautta suomalais-jenkkiläisessä perheessä au-pairina. Mua odottaa Nykissä ihana 6-vuotias Gabriella tyttö valmiina leikkimään ja voimistelemaan :)
Ne, jotka mut tuntee, tietää että tää on oikeasti aika iso juttu mulle. Pakko myöntää että mua jännittää ihan hirveästi, mutta onneksi vaan hyvällä tavalla. Tässä on mulle paikka todistaa etten enää oo se meidän perheen vauva, vaan pärjään yksin isossa maailmassa, vaikka moni sitä epäileekin.. :)
Syy, miksi halusin tänä kesänä kokeilla jotain uutta vanhan ja turvallisen kesätyöpaikan sijaan oli se, että tajusin vain yhtenä päivänä koulusta tullessani että elämä on liian lyhyt jossiteltavaksi. Olen puhunut jo ties kuinka monta vuotta lähteväni töihin ulkomaille mutta puhetta pidemmälle en ole koskaan saanut asiaa vietyä. Tuona päivänä aloin miettimään, että mikä meitä ihmisiä estää tekemästä asioita joista olemme haaveilleet, joista unelmoimme? Keksimme aina liudan tekosyitä ja uskottelemme itsellemme että kyllä näinkin on hyvä, niin minäkin olen tehnyt joka kesä ja silti haaveillut jostain aivan muusta kuin mihin olen tyytynyt.
Monet varmaan miettivät, mitähän Jaakko on mieltä kun tyttöystävä pakkaa laukkunsa ja lähtee kesäksi toiselle puolelle maailmaa. Olen siinä mielessä onnekas tyttö, että mulla maailman rakastavin ja ymmärtäväisin poikaystävä jolla on samanlaisia unelmia kuin mulla. Jos oikeasti rakastaa toista, ei halua seistä toisen unelmien tiellä. Meillä on Jaakon kanssa myös paljon yhteisiä haaveita, jotka ehditään toteuttaa vielä tulevaisuudessa, mutta tää matka mun pitää tehdä yksin itseäni varten. Sitten ku tuun takas vahvemapana ja itsevarvempana, saa Jaakkokin nauttia siitä mitä tää matka saa aikaan mussa.
Ikävä tietenkin tulee ja on tullut jo. Itkuisena hyvästelin torstai aamuna mun pienen perheen eli Poksun ja Jaakon, mutta kun miettii niin 3 kuukautta on aika lyhyt aika siitä ajasta mikä yhdessä tullaan vielä viettämään.
Nyt pitäisi vielä sulkea matkalaukut, yrittää nukkua yön yli ja valmistautua huomiseen lentoon!
Nyt on kerrankin mun vuoro lähteä toteuttamaan omia unelmia, astua Amerikan kamaralle ENSIMMÄISTÄ KERTAA, ja lähteä etsimään sitä kuuluisaa "American Dreamia"josta kaikki tuntuu puhuvan. Pitäkää kaverit huolta itsestänne ja nauttikaa kesästä! Muistakaa aina tarttua hetkeen ;)
Loppuun vielä fiilistellään ennen nukkumaan menoa ja sanotaan bye bye finland, HELLO NYC!
2 kommenttia:
Sinähän pärjäät.... Hyvää matkaa tyttäreni!
Muistahan päivitellä usein! :)
Lähetä kommentti