tiistai 29. toukokuuta 2012

Ups & Downs

Pakko vähän saada kirjoittaa tuntemuksia ylös,et muistan nää päivät ku eilisen vielä vuosienki päästä..

Viikonloppuna vietettiin Memorial Day weekendiä, eli kunnioitettiin sodassa olevia ja sodassa menehtyneitä sotilaita. Täällä liehuu kaikkialla Amerikan lippuja (meilläkin kukkaruukuissa ja keittiönpöydällä) mutta viikonloppuna niiden määrä täällä tuplaantui. Mekin koristeltiin Gabbyn kanssa meidä etupiha mahdollisimman edustavaksi ja tältähän se sitte loppupeleissä näytti :)

I love America
Sunnuntai piti olla vapaa-päivä, sillä mulla on yleensä aina viikonloput vapaata, mutta toisin kävi. Siivosin sitten  sunnuntai aamuna meidän basementin kun meille tulee tällä viikolla joku Mayerin lontoolainen työkaveri asumaan muutamaksi päiväksi. Siitiä tuli vaikka vähän ärsyttikin tuhlata vapaapäivä sekä ihana auringonottopäivä siivoamiseen. Sunnuntaina mentiin sitten koko perheen voimin  Anskun perheen luo BBQ-partyihin. Siellä oli muitakin suomalaisia ja lapset sai leikkiä innoissaan keskenään :) Oltiin Anskun kanssa vähän sekasin meidän roolista siellä, että ollaanko me nyt niinku babysittereita vai vapaalla. Päätettiin sitte alkaa juomaan viiniä hämmenyksissämme, mutta töiksihän se meni ku hostit pyysi vahtimaan lapsia.

          Babysitter vapaalla ;)

Ku oltii tarpeeks VAPAAPÄIVÄNÄ katottu lasten perää päätettii lähteä Anskun kanssa Manhattanin yöhön! Päästiin yhden suomalaisen kyydillä Brooklynin metroasemalle ja hui että meillä oli jännää! Mulla tuli niin hassu tunne siinä autossa ku ajeltiin, ku se kaikki oli niinku jostai leffoista joissa kuvataan jotain New Yorkin jengejä tai C.S.I New Yorkia. Siellä oli sellaseja ghettoja ja jokaisella kulttuurilla oli tavallaan oma asuinalue. Tummat asuu yhdessä paikassa, Latinot ja muut omassa paikassaan. Me oltiin sitä paitsi ainoat vaaleaihoiset koko automatkan aikana Brooklynissa ja meistä kyllä näky Anskun kanssa et me ei todellakaan kuuluttu sinne :D Molemmilla mekot päällä, isot korvikset korvissa ja korkkarit jalassa ja laukku niin tiukasti kroppaa vasten ettei meistä olis voinu kauemmas loistaa että ollaan turisteja. No siinä metroasemalla jännitettiin ja naurettiin kuinka sellanenki kokemus oli nii huippu kokea! Mentii metrolla Pennstationille ja lähdettiin kiertelemään Broadwayta ja Times Squarea, kevyt lauantain iltalenkki :)

Sitten maanantaina mulla piti olla taas vapaapäivä kun oli tää kyseinen Memorial Day joka on kaikilla yleinen vapaapäivä. Ne jotka haaveilee au-pairiksi lähtöä, miettikää valmiiksi oletteko tarpeeksi joustavia sopeutumaan toisen perheen arkeen ja rytmiin. Maanantain vapaapäivä muuttui taas työnteoksi, mutta au-pairin hommahan on tavallaan 24/7 työtä niinku kaikki au-pairit tietää. Sitä on tavallaan koko ajan töissä vaikkei sitä huomakaan, sitä muuttuu osaksi tätä perhettä ja sitten alkaa vaan tekemään tehtäviä ihan niinku omassa kodissaan.. Niihän se äidin työ oikeastikin on ympärivuorokautista työtä ja oon sulle äiti niin kiitollinen siitä kaikesta mitä oot mun eteen tehny ja anteeks jos oon ollu joskus vaikea. Nyt sen tajuaa kun on itse sijaisäitinä.. Nyt vaan pitää yrittää antaa mahdollisimman hyvä kuva itsestään ja oon varma että tää mun ahkeruus palkitaan tulevaisuudessa :) Vapaapäivistä en tuu kyllä enää luopumaan !
Ansku pelasti kuitenkin mun maanantai illan kun se tuli ensin hakemaan mut starbucksiin brownielle ja sit mentii meidän ihanalle lähirannalle ottamaan auringonlaskusta kuvia. Onneks mulla on Ansku täällä seurana, kaikki on niin paljon kivempaa toisen seurassa ja ihanaa että saa jakaa nää kaikki kokemukset jonkun kanssa! Kiitos Ansku <3

Suomi-tytöt New Yorkissa!

Tänään Gabriella meni taas aamulla kouluun ja mulla tuli sitä oikeasti ikävä sillä välin ku se oli koulussa.. Se oli nii ihana aamulla ku se ensimmäisenä herättyään oli kysyny hädissään että " Missä Sannu?!" Sain myös hyvät naurut ku harjoteltiin aamulla youtubesta Gabbyn kanssa "Sexy and I know it" tanssi ku se on sen lempibiisi :D

Tänään kuitenki mulla oli ekaa kertaa surullinen olo tän reissun aikana.. Tänään sain tietää jotain todella surullista suomesta päin ja mulla tuli tunne että mun ei pitäs olla täällä nyt, että mun pitäs olla Suomessa.. Se nyt vaan ei ole mahdollista ja itkin koko aamun samalla kun lajittelin pyykkejä.. Oon varma että kaikki järjestyy, mutta elän näitä hetkiä niin täysillä mukana vaikka oonki toisella puolella maailmaa. Onneks mun hostmama näki että oon hieman surullinen ja saatiin käytyä eka oikeen syvällinen keskustelu elämästä ja kaikesta taivaan ja maan väliltä.. aika vaan lensi ku alettiin kerranki oikee juttelee ku seki oli päässy aikasemmin töistä kotiin. Jos jotain aina maailmalla oppii, niin sen kuinka ihana paikka oma koti on. Niinku äiti mulle ihanasti sano tänään että tää on nyt mun elämäni seikkailu joka varmasti kasvattaa mua. Oon jo parissa viikossa kasvanu enemmän entä oisin odottanu kasvavani koko kesänä.. Tää jos mikä tekee ihmisistä vahvempia :) Amerikka on aivan ihana maa ja tänne voisin jäädä vaikka pysyvästi asumaan, mutta en pystyis jäämään minnekään ilman mun rakkaita. Nyt oon todellakin ymmärtänyt sen merkityksen kun sanotaan että koti on siellä missä rakkaimmatkin on. Ja mulla nyt surettaa etten pysty olee mulle tärkeimpien ihmisten tukena vaikka niin kovasti haluaisin.. Hui mulla on tunteet heitelly niin paljon tässä kahden päivän aikana laidasta laitaan että en osaa pukea näitä fiiliksiä nyt järkeviksi lauseiksi..

Lupasin ittelleni että kun tänne lähden aion elää nää kaikki hetket ihan täysillä oli ne sitten hyviä tai huonoja, ja sen lupauksen mä aion pitää. Niinkuin otsikossa sanotaan, elämä on täynnä ylä- ja alamäkiä mutta kun sulla on rakkaita ihmisiä ympärillä, kaikki järjestyy. Tuo ajatus kulkee mulla aina mukana yläselkään kirjoitettuna, sillä vaikka kuinka kaukana maailmalla olisinkaan, ootte aina mun mukana <3

You're My Reason
                                           

                               

Ei kommentteja: