Ready for the Weekend!

Noniin nyt vähän päivityksiä Gabbyn ja mun ekalta kesäloma-viikolta!

Gabbylla alkoi siis perjantaina kesäloma niin kuin monella muullakin amerikkalaisella lapsella, ja mua aluksi vähän pelotti miten meidän päivät tulee nyt muuttumaan kun Gabby onkin koko päivän kotona mun kanssa. Tosiaan tää kuukausi on mennyt niin että oon vienyt Gabbyn aamulla kouluun jonka jälkeen mulla on ollut 6 tuntia vapaa-aikaa ja sitten oon hakenut Gabbyn kotiin ja muutaman tunnin päästä oon taas ollut vapaalla. Maanantai meni kuitenkin yllättävän nopeasti, samoin tiistai, keskiviikko, tää päivä ja apua huomenna on taas lauantai ja viikonloppu onkin ohi! Ollaan käytetty tää viikko vaan yhdessä olemiseen ja kesästä nauttimiseen. Oon saanu elää sellaisia päiviä minkälaisia elin joskus silloin lapsuuden kesissä. En muistanut miten hauskaa on juosta uikkarit päällä vesisprinklerin läpi tai hypätä uima-altaaseen pommilla! Kyllä, tän kesän jälkeen oon taas pikkulapsen tasolla ku hengailen Gabbyn 6.v kanssa kaikki päivät :D

Tiistaina aloitettiin Gabbyn ja mun tenniskoulu ja mentiin pelaamaan tuohon koulun tenniskentälle uusilla pelivälineillä. Sanoin heti ennen ku edes lähdettiin sinne että mä lopetan heti jos se alkaa yhtään kiukuttelee tai ei kuuntele mua. Ja se toimi. Tää tyttö innostu tenniksestä niin paljon että mentiin heti samana päivänä uudestaan harjoittelee ja nyt ollaan käyty siellä joka päivä. Pakko kyllä myöntää, että kun Päivi pyysi mua opettamaan Gabbylle tennistä (liikunnan ohjaaja kun olen) niin tuli kyllä vähän hassu olo. Kyllähän me koulussa tennistä pelattiin, mutta ainoa asia mitä siitä muistan on se, kuinka Tommi suuttu mulle kun mulla ei tullu hiki vaikka oli fleece päällä, ja että yksi tennistunti käytettiin Tiian kanssa siihen, että mietittiin mitä laitetaan Petri Nygårdin keikalle päälle. Näillä pohjatiedoilla lähdin siis opettamaan tennistä! :D

Oon tällä viikolla pitäny Gabriellalle meidän omaa uimakoulua tuossa meidän lähirannalla sijaitsevalla poolillla ja käytiin tänäänkin siellä vähän polskimassa ja en edes viitsi kirjoittaa mitä mulla tulee viime syksyn ja tän kevään uinninohjauksista mieleen, mutta nyt on hyvä opettaa kun on vaan yksi innokas lapsi 20 yli-innokkaan koululaisen sijaan ohjattavana :D Tänään siellä poolilla polskiessa auringon porottaessa taivaalta mietin että hei, mähän saan tästä palkkaa! Tää on tosiaan mun työtä uida täällä altaassa meren rannalla New Yorkissa. Tällaiset hetket saa mut muistamaan miksi alun perin tulin tänne. On niitä huonompiakin hetkiä tietenkin tähän matkaan mahtunut, mutta välillä sitä vaan havahtuu siihen tunteeseen kun tajuaa missä sitä oikeesti on ja ajattelee vaan ” niin siistiä!”.

My Tappen Beach

Sitten vähän juttua amerikkalaisuudesta ja tästä koko ihmeellisestä paikasta.

Eli mä asun perheessä jossa äiti on Suomalainen ja isä on kotoisin Persiasta. Mayer on juutalainen ja meillä ei esimerkiksi syödä sianlihaa ollenkaan. Päivi on kasvissyöjä joten meillä on joka päivä jotain kasvisruokaa ja oon nyt yli kuukauden eläny viikot kasviruokavaliolla! Ekat viikot tuntu että oon aina hirveässä nälässä enkä tuu täyteen vaikka söisin kuinka paljon tahansa. Viikonloput sitten mätöin mahan täyteen hamppareita, pizzaa ja kaikkea mahdollisimman lihaisaa että jaksoin taas viikon kasviksia. Nykyään kuitenkin oon jo tottunut että jääkaapista ei löydy ollenkaan lihaa ja oon huomaamatta jopa itse alkanut välttää lihan syömistä. Yksi viikonloppu sanoin Anninalle et tarvin heti jonkun oikein lihaisan ruuan, ja menin tilaamaan tomaatti-mozzarella pizzan. Viime viikonloppuna bileillan jälkeen tilasin ceasar-salaatin vaikka oon niissä olotiloissa tottunut syömään mättöruokaa. Eilenkin lähdin hakemaan kaupasta pizzaa mielessäni jauhelihapizza, mutta mukaan tarttui 4 juuston pizza! Alanko mä oikeesti olee ilman lihaa? Saa nähdä miten kesän lopussa käy.

Amerikkalaisuudesta haluan kertoa sen verran, että musta on niin hassua aina olla näiden ihmisten ympäröimänä :D Musta amerikkalaiset on ehkä maailman hauskinta kansaa! Ihmiset täällä on välillä niin hönttejä ja jotenkin tuntuu että jokainen ihminen on mun kaveri tai tuttu. Tänäänkin poolilla yksi vanhempi tyttö tuijotti mua tosi pitkään ja aloin heti tarkistamaan onko mussa jotain vikaa et bikinit huonosti päällä tai jtn niin tää tyttö ui mun luo ja sanoo että ” I love your bikinis, where did you get them?” Vähän se ehkä pettyi kun sanoin että Suomesta. Ja jälleen kerran, hän ei tiennyt missä Suomi on :D Eilenkin siellä kaupan kassalla yksi mies ei halunnutkaan ostaa sellaista jäätee-pakkausta kun se ei ollutkaan tarjouksessa, ja se kassa joutui sitten poistamaan ne siitä kassalta, niin se hulluna pyyteli multa anteeksi ja sanoi lopulta sille kassaneidille että annappa sittenkin yksi tälle neidille kun hän joutuu nyt odottamaan mun mokan takia. EI SUOMESSA KUKAAN TEE NOIN !??! Lähdin sitten tyytyväisenä ilmainen jäätee kädessä kotiin:D

Muutenkin amerikkalaiset on jotenkin ihan yliystävällisiä ja mä saatan suomalaisilla tavoillani vaikuttaa tosi töykeältä välillä. Täällä pyydetään anteeksi siis ihan jokaista asiaa ja moikataan kaikkia tuntemattomiakin. Tuntuu välillä että oon ihan juntti täällä kun ei aina hoksaa näitä amerikkalaisille perusjuttuja. Niin kuin yhtenä viikonloppuna yksi koditon mies sai mut herkkänä ihmisenä itkemään keskellä katua kun hän kertoi oman tarinansa siitä ihmisestä joka oli ja miksi hän nyt asuu New Yorkin kaduilla. Hän ei pyytänyt minulta rahaa tai mitään muutakaan. Hän vain toivotti minulle hyvää ja lomaa ja sanoi että minun tulisi nauttia elämästäni niin paljon kuin mahdollista. Niin hänkin tekisi. 

Tämä on ehkä ainoa New Yorkin synkkä puoli minkä olen tällä matkalla löytänyt. New Yorkissa ja koko Amerikassa on ihan hirveästi kodittomia ihmisiä joita kukaan ei auta. He kerjäävät päivät ja nukkuvat yöt kaduilla peläten rosvoja ja rikoksia. Ja näitä kodittomia on New Yorkissa todella paljon, paljon enemmän entä muistan esim. Thaimaassa olleen. Te, jotka tunnette mut, tiedätte että mun sydän ei oikeasti kestä katsoa ja kävellä tällaisten ihmisten ohi. Oon niin monta kerta täällä kävellyt kodittoman ohi jolla on koiria ja kissoja mukanaan tai kerjätessään lapsi sylissä. Musta on niin väärin ettei kukaan täällä auta näitä ihmisiä jotka ovat saattaneet joskus olla tavallisia perheen äitejä ja isiä jotka ovat esimerkiksi laman takia jääneet työttömiksi. Suomessa asuu tuhansia työttömiä ihmisiä ja juoppoja joille maksetaan huimia summia kuussa rahaa jotta he voivat pelata pleikkaria kotona tai juoda viinaa, täällä ketään ei auteta. Kaikkien tulee pärjätä omillaan. Niin opiskelijoiden, äitien, työttömien kuin kodittomienkin. Tämä on ainoa negatiivinen asia johon olen törmännyt, mutta pienenä ihmisenä en pysty tilannetta hirveästi muuttamaan…Siksi ehkä muutto Amerikkaan ei ole minulle tällä hetkellä mahdollinen, sillä raha on ainoa asia jolla täällä pärjää, ja jos sitä ei ole, turha edes haaveilla. Onneksi saan kokea tämän kaiken melkein ilmaiseksi ja mulle vielä maksetaan siitä. Siksi tämä kesä onkin niin ainutkertainen juttu kun tähän ei ehkä ole tule enää toista mahdollisuutta.

Nyksissä pidän siitä kun ihmiset tulevat tänne toteuttamaan omia unelmiaan ja kaikilla on se joku juttu minkä takia he ovat tulleet tänne. Ikinä ei tiedä millainen tarina vastaantulevalla ihmisellä on. Nykissä pidän myös siitä kuinka montaa eri kieltä täällä kuulee ja kulttuurien kirjo on valtava. Nyki on vähän sekoitus kaikkea, ei pelkkää amerikkaa. Niinkun Ansku sanoi että tätä ei voi verrata mihinkään muuhun kun ei ole olemassa toista  samanlaista kaupunkia.

Nyt alkaa mun viikonloppu babysitter hommista ja aion olla niin lapsivapaa kuin vain mahdollista, tehdä vaan omia juttuja ja nauttia kesästä. Tehdä niitä omia juttuja mitä suomessakin tekisin. Ehkä meen istumaan Central parkiin penkille kuuntelemaan hyvää musiikkia ja nautin siitä kun ei ole kiire minnekään, kun saan viikon jälkeen olla oman elämäni herra :) We will see! Lisää postausta viikonlopusta taas sunnuntaina! Nyt Gabriellan kauneushoitolaan laittaan kynnet valmiiksi viikonloppua varten ;)

i love you central park

Lovely New York Moments

Noniin, väsynyt mutta onnellinen Suomi-tyttö New Yorkissa yrittää kasata koko viikon tapahtumat yhteen päivitykseen! Niin upea viikko taas takana täynnä yllätyksiä ja näitä ihania New York-hetkiä. Mistähän sitä alottais..

Täällä on ollut ihan hirveät helteet koko viikon ja päivittäin ollaan oltu melkein +40 asteen tienoilla. Voitte kuvitella kuinka kuuma täällä sisällä on öisin nukkua vaikka ilmastointi onkin päällä :) Ollaan vietetty aika paljon aikaa ulkona niin kauan kun ollaan helteiltä pystytty ja torstaina meidän päivä näyttikin tältä!

sitterit altaassa kun lapset vahtii ;)

Nannys rocks!

Vietettiin torstai-päivä naapureiden muksujen ja Ninan kaa vesisotaa ja leikkejä leikkien Ninan pihalla. Saatiin hyvin myös aurinkoa ja kaivattua aikaa Ninan kanssa :) Myöhemmin sitten saatiin seuraksi myös Ansku, Sylvia ja Sofia leikkeihin mukaan! Saatiin pystyyn kunnon playdatet! Illalla sitten jatkettiin matkaa tyttöjen kanssa rannalle auringonlaskun aikaan hyvästä seurasta ja jutuista nauttien  :)

Perjantaina hain viimeisen kerran Gabbyn koulusta kun sillä alkoi viimein kesäloma! Nyt saadaan viettää kaikki päivät yhdessä leikkien! Mua vaan pelottaa että nyt kun ollaan vielä enemmän yhdessä kuin ennen, mä kiinnyn siihen vielä enemmän ja mun kotiin lähdöstä tulee jotain niin tuskaista.. en halua edes miettiä sitä vielä!

Perjantaina meillä oli suunnitelmissa lähteä taas viettämään iltaa Tappen beachille, mutta koko päivän ukkostikin, joten varattiin sitten pöytä meidän lähiravintola Fishery Grillista. Amerikassa juhannusta ei vietetä, eikä Ninakaan tiennyt koko juhlasta mitään, mutta kun selitettiin miten suomalaista juhannusta vietetään se tietenkin innoistui ihan älyttömästi ja oli heti meidän messissä :D Mentiin sitten illalla sinne ravintolaan ja voi tsiisus oli kyllä sellanen ilta, että mietin kehtaanko mennä sinne enää tuon illan jälkeen uudestaan! Me ei osattu yhtään käyttäytyä Anskun kanssa niin hienossa ravintolassa ja loppuillasta oltiinkin sitten viimeiset asiakkaat siellä ja ne raukat joutu pitää koko paikkaa auki pitkälle yöhön asti vain meidän takia :D Kuulette enemmän kun palaan Suomeen, mutta jälleen kerran, kivaa oli!

Hyvää Juhannusta!

Lauantaina vietettiin Anskun kanssa sitten aikaa täällä Long Islandilla ja oltiin koko päivä tuossa meidän lähirannalla ottamassa aurinkoa. Ihme kyllä, mutta en oo vieläkään heittäny mun talviturkkia pois! Oon enemmän keskittyny tähän ruskettumispuoleen.. ja palamiseen :) Menin sitten Anskun luo illalla sleepoverille ja käytiin siinä lähellä olevassa pienessä ravintolassa syömässä kun ei jaksettu (tai no mä en jaksanut) enää lähteä Manhattanille. Tästä matkasta sinne ravintolaan on aivan pakko kertoa, sillä se oli jotain niin käsittämätöntä ja sellasta mitä en oo IKINÄ kokenu. Me oltiin laittauduttu ja lähdettiin kävelemään pientä kävelytietä pitkin sinne ravintolaan, eikä mua oo ikinä hävettäny niin paljon kävellä jonnekin! Oikeesti olisin voinu vaota maan rakoon aina ku joku katto sieltä autosta meihin päin. Tää saattaa kuulostaa tosi oudolta, mutta täällä Long Islandilla varsinkaan tällä alueella missä me Anskun kaa asutaan, ei kukaan kävele IKINÄ minnekään. Kaikkialle mennään autolla, jopa naapuri asuntoon. Munkin host-mama käy tuossa 100 m päässä olevassa kaupassa aina autolla. Tää alue on tosi hyvätuloisten aluetta ja sekin kertoo jo jotain että Jennifer Lopezilla on talo tässä meidän lähellä.. Joo siis käveltiin sinne ravintolaan ja kaikki katsoi meitä kuin joitain hulluja.. Kokemus tämäkin että joudun häpeileen niinkin normaalia asiaa kuin kävelemistä :D Saa nähdä miltä se kävely tuntuu Suomessa.. Tää on jo niin tarttunut mulle että kysyin tänää Anskulta junassa että miten se kehtaa kävellä kotiin juna-asemalta :D Jopa pyöräily katsotaan hyvin oudoksi tavaksi. Tässä yks päivä pyörälenkillä kun istuskelin levähtämässä puiston penkillä, yks mies tuli kysymään eikö meillä ole autoa kun oon joutunut lähtemään pyörällä liikenteeseen. Kyllä, se mies varmaan sääli mua kun näki mut sen pyörän kanssa :D oh americans..

Tänään herättiin sitten aamulla Anskun luota ja meillä oli alakerta täynnä suomalaisia aikuisia ja lapsia kun ne oli tullut viettämään jotain juhannusjuhlaa. No me päätettiin livahtaa paikalta ja ottaa suunnaksi Manhattan. Meillä oli vain yksi päämäärä tälle päivälle, ja se oli uusien vaatteiden hankkiminen!

Mekko Urban Outfitters, Mekko Forever21, bikinit H&M

  Ei kuitenkaan päästy kovin pitkälle kun saavuttiin kadulle joka oli täynnä ihmisiä pukeutuneena mitä omituisempiin ja paljastavimpiin asuihin. Me oltiin tultu keskelle NYC Gay Pride 2012! Siis tää on yksi kesän suurimmista tapahtumista nykissä eikä me tiedetty siitä mitään. Nähtiin niin monenlaista kulkijaa tän päivän aikana, etten ihmettele yhtään että niin paljon vähemmistöjen edustajia haluaa muuttaa nykiin. Täällä jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Ja tänään kaikki kyllä näytti sen.

5 viikkoa takana Amerikkalaista elämää ja mä totun tähän vaan päivä päivältä enemmän ja enemmän. Mulla oli parina ekana viikkona vaikeuksia sopeutua siihen että asun nyt vieraassa perheessä ja oon vieraassa paikassa, mut nyt olo on helpottunut ihan älyttömästi ekoihin viikkoihin verrattuna kun eihän tämä enää mikään vieras paikka ole :) Tää kaikki on kyllä niin sitä mitä oon nähny Suomessa joka päivä telkkarista, enkä ensin voinut uskoa että se on totta. Siis tuntemattomatkin ihmiset saattaa kehua sun vaatteita keskellä katua, kysyä mitä sulle kuuluu, suositella jotain hyvää ravintolaa tai ihan mitä vaan vaikka eivät edes tunne sua. Hauskana esimerkkinä myös kun perjantaina siellä ravintolassa se meidän naistarjoilija kutsui meitä honeyksi ja sweeteyksi, vaikka se oli vaan meidän tarjoilija! Tähän on mennyt aikaa tottua ja ei oikein vieläkään täysin olla Anskun kaa mukana jos joku tuntematon alkaa puhua sulle junassa niitä näitä vaan koska satut istumaan sen viereen. Näin kävi viimeksi tänään kun yksi mies alkoi kysellä meiltä kaikkea Suomesta, ja hän vaan halusi tietää missä koko paikka edes on. Sen verran voin sanoo kuitenkin amerikkalaistuneeni että sanon ihan joka pikku jutusta "sorry" jos vaikka kadulla melkein törmäsin johonkin ja aina lipsahtaa suusta että "how are you?" katsotaan mitä näinä loppuviikkoina vielä ehtii tapahtua :D ehkä mä sitten suomessakin alan aina vetää small talkia jossain kassajonossa ja kaikki pitää mua ihan hulluna :)

En oikein osaa välittää näitä tapahtumia ja fiiliksiä tähän blogiin sellaisena kuin oon ne kokenu ja puhuttiinkin tänään Anskun kanssa, että sitten kun puhuu näistä jutuista jälkeen päin Suomessa, voi vaan sanoa että sinne pitää itse lähteä käymään, ei sitä muuten ymmärrä. Voitte kuvitella sen fiiliksen kun tulee kylmät väreet joka kerta kun näkee lentokoneen lentävän Manhattanin yllä tai kun iPodista alkaa soimaan "Empire State of Mind". These are the lovely New York Moments!

Loppuun vielä haluan onnitella mun rakasta ja maailman ihaninta poikaystävää joka täyttää tänään 21 vuotta! Oon niin surullinen etten voi halata sua nyt ja kertoa kuinka paljon rakastan, mutta sä tiedät sen kyllä. Toivon sulle maailman onnellisinta syntymäpäivää ja toivon että voisit olla mun kanssa täällä juhlimassa sitä.. Muistan kun sillon 17-vuotiaana rakastuttiin, ja oon kiitollinen että oon saanu vanhentua näiden vuosien aikana sun kanssa yhdessä! ♥

Give Me Everything Tonight!

Noniin, hhuhui en edes tiedä mistä lähtisin purkaa tätä viikonloppua.. :D Niin paljon ehtii aina tapahtua lyhyessä ajassa että ei näitä kaikkia hetkiä pysty kirjottamaan ylös. Ei tää fiilis varmaan edes välity sinne ruutujen taakse, mutta mua vaan naurattaa ku alan kirjottaa tätä postausta viikonlopusta :D

Perjantaina Gabby pyysi mut niiden luokan piknikille sen koulun pihalle, ja menin sitten lupautumaan vaikka vähän kyllä epäilytti jaksaako sinne mennä yli-innokkaiden lasten ja vanhempien kanssa seurustelemaan. Menin sitten päivällä sinne koulun pihalle ja siellä olikin hirveät pippalot menossa! Siellä oli ihan älyttömästi ruokaa ja juotavaa! Oli pizzaa, suklaakakkuja, erilaisia keksejä, mansikoita, hedelmiä, jäätelöä, karkkia, sipsiä siis ihan kaikkea! Heti kun näin sen pöydän olin aivan myyty! Ilmaista ruokaa, voiko olla parempaa :D Se piknik kesti 3 tuntia ja ihan kauheeta, mutta mä söin sen koko 3 tuntia pelkkiä herkkuja! Gabby siellä leikki innoissaan ja mä vaan läskeilin siellä herkkupöydässä :D Ansku sai hyvät naurut ku kerroin kuinka sokerihumalassa sen jälkeen olin..Taas kerran pitää todeta, että älä kieltäydy mistään, sillä ikinä ei tiedä voi menettää!

Tytöt kasvomaalauksessa

SWEET 21

Eli perjantaina lähdettiin Anskun kanssa heti töiden jälkeen kohti Manhattania ja otettiin taksi kohti Pier 40 jossa meidän party boat odotti meitä. Tää kyseinen risteily oli siis Tropical Friday joka kiersi ympäri nykiä 3 tunnin ajan ja siellä soi kunnon latinolaisrytmit houkutellen ihmisiä tanssimaan pitkin iltaa. Ihan niinku olis ollu jossain Zumba-bileissä!

New York näyttää niin upealta kun sen näkee pimeällä kaupungin ulkopuolelta, kun kaikki valot loistaa ja kaikki näyttää niin erilaiselta kuin päivällä. Nähtiin sitten viimein se vapaudenpatsaskin ihan lähietäisyydeltä, ja oli pelottavaa huomata kuinka iso se oikeasti on! 

Kun tää risteily oli ohi, taksi vei meidät yhdelle tosi hienolle klubille ja ajauduttiin viettämään iltaa homojen synttäriseurueeseen. Tiedän että tätä blogia lukee monet mun sukulaiset, joten tiivistetään loppuilta sanoihin: HAUSKAA  OLI! :D Tästä illasta ei voi laittaa enempää kuvia koska ne on ihan järkyttäviä.. :D

Seuraavan päivän ohjelma näyttikin sitten tältä :D

Ansku lepäilemässä central parkissa

CONEY ISLAND

Sunnuntaina otettiin sitten suunnaksi Coney Island, joka on noin tunnin metromatkan päässä Manhattanista. Taas tuntui kuin olisi astunut johonkin toiseen maahan, ja oltiin vain tunnin päässä nykistä! Täällä oli meri, ranta, aurinko,huvipuisto ja ihana rantakatu jota pitkin lähdettiin kävelemään. Kuvat kertoo varmaan enemmän kuin tuhat sanaa joten tässäpä muutama otos ;)

Käytiin myös New York Aquariumissa kattelemassa fisuja ja muita mereneläviä :) Siellä oli aivan ihana merileijona show ja aloin miettimään mitenhän mä pääsisin sinne töihin, siis merileijonien kouluttajaksi! Ne oli niin ihania että oisin voinu hypätä niiden kanssa uimaan sinne altaaseen! Alla pieni videopätkä näiden ihanuuksien taidonnäytteestä!

PUSU!

Kiitos Anskulle taas aivan ihanasta viikonlopusta ja huipuista synttäreistä!

Oon nyt ollu täällä jo yli kuukauden ja vielä on niin paljon nähtävää jäljellä.. ollaan saatu kyllä jo aika paljon asioita ruksailtua yli Anskun ja mun "things-to-do" listalta, mutta vielä on paaaaljon tekemättä :)

Mulla on kyllä jo niin ikävä Jaakkoa ja Poksua että en voi uskoa kuinka ihanalta tuntuu sitten päästä kotiin ja halata kaikkia rakkaimpia! Maksaisin siitä halauksesta tällä hetkellä ihan mitä vaan.
Haleja siis tooooosi paljon Suomeen! 

Mulla on kaikki paremmin ku hyvin! Ja kiitos kaikille vielä synttärionnitteluista, tuun suomee vanhana ja ryppysenä ;)

When Did I Grow Up?

Noniin, täällä ruudun takana istuu nyt taas vuotta vanhempi au-pair valmiina päivittelemään viikon tapahtumia. Parhain on vielä edessä, eli viikonloppu, josta tulee sitten päivitystä perinteiseen tapaan sunnuntaina. Tässä kuitenkin vähän etukäteistunnelmia ja ajatuksia tästä viikosta! :)

Löysin tällaisen hauskan kuvan siitä miten ihmiset näkee mut, kun kerron että olen täällä au-pairina. Jokainen kuva on jokseenkin totta. Ihmiset täällä kuvittelevat varmaan että olen tullut tänne vain bilettämään ja kaverit luulee että makoilen kaikki päivät tuolla Long Islandin rannoilla ottamassa aurinkoa. Äiti ja iskä tietenkin kuvittelevat että opetan kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja 24/7 Gabbylle ja minä itse ajattelen että aupairina olo on kaikkien näiden neljän kuvan yhdistelmä, myös tuon viimeisen!

Aupairina olo on todella antoisaa, mutta ajoittain myös haastavaa. Ikinä ei tiedä kun menee lasta herättämään, että herääkö sieltä iloinen vai kiukkuinen lapsi. Jo aamulla oikeastaan tietää millainen päivä on tiedossa :D Niinä huonoina päivinä kun toinen on päättänyt että mikään ei kiinnosta, on aupairillakin haastetta keksiä tarpeeksi innostavaa tekemistä ja tehdä päivästä parempi. Niinä päivinä kuitenkin kun toinen on onnensa kukkuloilla, ei voisi parempaa kesäduunia toivoa ja tajuaa miksi alunperinkin halusi lähteä tänne. Anskun kanssa oonkin miettinyt, että mikähän olis hyvä ikä tehdä omia lapsia? En oo valmis vielä moneen moneen vuoteen luopumaan omasta elämästä. Mä haluan vielä tehdä ja nähdä niin paljon tässä elämässä ettei lapset sovi niihin suunnitelmiin pitkään aikaan..Ehkä se tapahtuu sitten ku on tapahtuakseen :)

Tällä viikolla täytin sitten 21-vuotta ja nyt olen virallisesti aikuinen täällä Amerikassakin. Oikeastaan en edes tajunnut että saan juhia mun täysi-ikäisyyttä jo toista kertaa, koska Suomessa oon ollu virallisesti aikuinen jo 3 vuotta, mutta täällä on tuntunu että olisin taas siellä 17-vuoden kieppeillä jolloin kaikki on vielä kiellettyä. Itse synttäripäivänä en tehny mitään ihmeellistä, mutta huomenna Anskua ja mua odottaa tällainen Bileristeily hudson joella josta ollaan haaveiltu ja nyt päästään sinne juhlii mun synttäreitä ku on kunnolliset ID:t viimeinki taskussa ;) Tähän kuuluu myös sightseeing ympäri nykiä, ja toivottavasti päästään näkemään vapaudenpatsas vähän lähempää ku viimeksi!

En oo ikinä ollu missää tapahtumassa tai paikassa missä olis jonkulainen pukukoodi, ja nyt tänne risteilylle on tosi tarkat ohjeet miten EI saa pukeutua :D Meille tuli Anskun kanssa aivan hirveä vaatekriisi kun tuossa vielä luki että ne voi käännyttää laivasta vääränlaisen pukeutumisen takia. Ei saa esimerkiksi laittaa T-paitaa päälle, shortseja, hattuja tai sandaaleja. Farkut on sallittu vain hienon topin ja asuun sopivien kenkien kanssa! Se ois taas mentävä vaateostoksille, kun eihän samoja vaatteita voi käyttää kahta kertaa peräkkäin... right ladies? ;)

Tänään päivä alkoi Anskun ja tyttöjen vierailulla ja suunniteltiin vähän tulevaa viikonloppua. Mun päivät on ollu jo 2 viikkoa tosi rentoja. En oo oikeestaan tehny muuta kun kattelut leffoja, ottanut aurinkoa, käynyt kylvyssä tai lenkillä kun Gabriella on ollut koulussa. Voi osaksi johtua siitä että oon ollut vähän flunssassa, mutta en valita :) Mentiin tänään sitten Gabriellan kanssa koulun jälkeen jokavuotiseen karnevaaliin Gabriellan koulun pihalle. Siellä oli pomppulinnoja, pelejä, arvontaa, kasvomaalausta ja koko jalkapallokenttä täynnä tanssivia lapsia ! Ostin Gabriellalle sellaisen rannekkeen millä se sai juosta niissä laitteissa niin paljon kuin haluaa ja ostin tällaisen ensin vahingossa itsellekin, mutta onneksi sain rahat lopulta takaisin, mua ei niin paljon enää nuo kasvomaalaukset kiinnosta :D Nina tuli onneksi mun seuraksi ja saatiin sitten juoruilla samalla kun lapset leikki innoissaan pomppulinnoissa :) Alla video jossa lapset tanssii cha cha slidea, jonka mä taisin vappuna teille opettaa :D

Aloin tuolla karnevaalissa miettimään omaa elämää taaksepäin jolloin mä juoksin laitteissa ja vilkuttelin äitille ja iskälle liukumäen päästä. Nyt mä olin se joka seisoi kamat kädessä ja valvoi ettei satu mitään. Missä välissä tää kääntyi näin päin? Missä välissä musta kasvoi aikuinen? :( Tajusin ettei se vierestä seuraaminen sopinut mulle yhtään, olisin halunnut myös telmiä siellä pallomeressä ja hyppiä trampoliinilla, mutta mun piti olla se vastuullinen ja seurata sivusta. Olin myös tosiaan jo palauttanut sen rannekkeen minkä olin jo kerran ostanut :D Mulla oli kokoajan huoli että Gabriellalle käy jotain tai kadotan sen sinne väen paljouteen. Ensimmäistä kertaa oon vastuussa myös muista kuin itsestäni ja se on ollut todella opettavaista. Suomessa oon vastuussa vain itsestäni (joka sekään ei aina onnistu, tiedätte kyllä.. :D) mutta nyt mulla on myös 6.vuotias pieni tyttö hoidettavana. Se jos mikä kasvattaa ihmistä. Mulla tuli vähän surullinen olo kun tajusin että lapsuus on nyt lopullisesti ohi ja loppuelämä tulee olemaan tätä aikuisuutta täynnä vastuuta ja huolenpitoa. Onneksi sain kuitenkin elää ihanan ja turvallisen lapsuuden, joten voin hyvällä omalla tunnolla nauttia myös näistä asioista joita aikuisuus on tuonut tullessaan :)

Työviikko alkaa olla jo lopuillaan ja en voi olla ihmettelemättä miten nämä päivät kuluu näin nopeaa.. Huomenna on jo perjantai ja Manhattan kutsuu meitä suomi-tyttöjä, viikonloput menee aivan liian nopeaa ja hui kohta onki vierähtänyt jo muutama viikko lisää. Ja kokoajan rakastun vaan enemmän ja enemmän nykiin.. mitenköhän täältä pystyy elokuussa lähtemään pois? Uskon ettei pysty ilman muutamaa kyyneltä.

Ps. Kiitos kaikille ketkä ootte seurannu mun matkaa blogin kautta, on ihana jakaa nää hetket teidän kanssa :) Love u!

                                                          

How can you fell in love with a city?

Tiedän, nämä blogipäivitykset saattavat olla yhtä hehkutusta.. mutta mä en vaan voi olla hehkuttamatta tätä kaikkea ! Koittakaa kestää! Oon kaupungissa jossa jokaisen ihmisen tulee mielestäni käydä ainakin kerran elämässään. Jos tulet kerran Nykiin, et pysty olla tulematta takaisin. Niin koukuttava ja ihmeellinen paikka tämä on..

Alkuviikosta olin hieman kipeä ja yritin sitten parannella itseäni kuumien kylpyjen ja sinkkuelämää-jaksojen avulla. Samalla kokeilin myös aurinkoterapiaa eli päiväunien ottamista tuossa meidän takapihan aurinkotuolissa. Muistoksi ensimmäisen päivän kokeilusta jäi ihanat t-paidan rajat käsiin, joten loppuviikko menikin auringonpalvomisessa ja näiden rajojen piilottamisessa :D

oma kylpyamme + sinkkuelämää <3

Perjantaina Päivi vei mut sitten Anskun luo yöksi ja vahdittiin Anskun host-lapsia illalla. Oltiin niin väsyneitä että katsottiin vaan lasten kanssa leffaa ja mentiin sitten pakollisten juoruiluiden jälkeen nukkumaan. Meillä oli niin jännä päivä edessä, ettei kumpikaan tainnu kuitenkaan nukkua kunnolla..

Aamulla herättiin aikaisin ja hypättiin junaan kohti PennStationia. Kun vaihdettiin junaa Jamaicalla, törmättiin meidän au-pair kaveriin Ninaan joka asuu tuossa mun naapurissa. Naurettiin kuinka pieni paikka tää Nyki on ku tuttuihin törmää melkein missä vaan ;) Jatkettiin sitte Nina mukana kohti Manhattania ja siinä junassa Nina kertoi että se on hyväksytty opiskelemaan yhteen kouluun täällä Nykissä ja se jää asumaan tänne ainakin seuraavaksi 2 vuodeksi. SIIS WAU! Siinä taas yksi joka ei pysty vaan lähtemään täältä :) Nina jää asumaan sen host-perheeseen ja jatkaa au-pairin hommia koulun ohella, aika rohkea tyttö. Se ei halua edes lähteä käymään kotona tässä välissä vaikka sillä oli jo menolippu elokuussa takaisin Sloveniaan. Aloin miettimään siinä junamatkan aikana kuinka ihanaa olisi vaan jäädä tänne vaikka opiskelemaan ja jatkaa vaan tätä American Dreamia.. Ehkä saisin Jaakon ja Poksun houkuteltua tänne? No, ehkä kaikkea kuitenkin vain oma aikansa.. Mutta jos jonnekin päin Amerikkaa joskus muuttaisin niin se olisi ehdottomasti New York. Täällä jokaiselle löytyy varmasti oma paikkansa.

Jatkettiin siitä sitten pakollisten shoppailujen kautta ostamaan liput Broadwayn musikaaliin!

Saatiin yllättäen huippupaikan liput Priscilla- The Queen of the Desert musikaaliin joka kertoi kolmesta australialaisesta DragQueenista. Elämys oli taas sanoin kuvaamaton, mutta sen voin sanoa että te jotka tulette joskus käymään Nykissä, teidän on pakko nähdä musikaali täällä. En oo ikinä kokenu mitään vastaavaa ja tän musikaalin 70-luvun biisit kuten Girls just wanna have fun, I will survive, It's raining man yms sai mut ihan kananlihalle ja halun nousta seisomaan ja laulaa mukana :D Olinkin aivan kateellinen ku en ollu niiden onnekkaiden joukossa jotka valittiin yleisön joukosta lavalle tanssimaan.. Nyt meidän on Anskun kanssa pakko päästä kattomaan toinenki musikaali!

Musikaalissa ei saanut ottaa kuvia, mutta tässä pieni traileri kyseisestä musikaalista nii tiedätte mistä puhun ;)

going to the musical

Kun oltiin toivuttu kyseisestä kokemuksesta lähdettiin Anskun kanssa meidän omalle Sinkkuelämää-kierrokselle. Otettiin metro downtowniin ja lähdettiin etsimään yhtä kuuluisinta nähtävyyttä nykissä, eli Carrien portaita. Kun vihdoin päästiin Perry streetille oltiin Anskun kanssa taas ihan suu auki. Alettiin vaan muistelemaan niitä hetkiä mitä siinä portailla on tapahtunu ja otettiin varmaan 100 valokuvaa näistä rappusista :D Kun joku nainen sitten käveli siitä ohi ja kysyi että miksi me kuvataan näitä portaita, niin en voinut uskoa että joku nainen voi kävellä näiden portaiden ohi nykissä tietämättä niistä mitään! You are in a wrong place woman..

Carrie's stairs

Jatkettiin sitten matkaa kohti toista kuuluisaa sinkkuelämää kuvauspaikkaa eli The Magnolia Bakerya josta sinkkuelämää naiset hakivat usein muffinsseja. No, meidänkin oli pakko hakea yhdet! Mentiin sitten siellä West Villagessa (joka on muuten yksi mun lempipaikoista Nykissä) yhteen puistoon syömään meidän muffinssit ja miettimään seuraavaa kohdetta..

 

Lähdettiin sitten kävelemään kohti Hudson jokea ja kun saavuttiin perille rantaan en voinut olla miettimättä että mistä näitä paikkoja oikein tulee eteen kokoajan? Oltiin pilven piirtäjien ympäröimänä, mutta silti keskellä yhtä ihaninta puistoa jossa oon nykissä käyny. Nää kuvat puhuu sanojen puolesta.. se oli vaan niin upeaa. Taas kerran.

Mua on alkanu ahdistaan yksi asia tosi paljon mistä ollaan puhuttu Anskunki kanssa viimeaikoina aika paljon.. Ollaan tosi onnekkaita että meidät on valittu niin monen hakijan joukosta tänne viettämään kesää, ja ollaan vielä siinä mielessä onnekkaita kun tavattiin toisemme ja saadaan viettää tätä kesää yhdessä. Mua on alkanut pelottaa etten ehkä ehdikään tehdä kaikkea mitä haluaisin tänä kesänä tehdä. Mä haluan nähdä kaiken, mä haluan kokea ja tehdä KAIKEN! Mä en halua lähteä täältä kaupungista niin että musta tuntuu että jotain jäi vielä näkemättä.. vaikka niin tulee tietenkin käymään. Vaikka saan viettää täällä 3 kuukautta, mietin onko sekään tarpeeksi tällaiseen kaupunkiin? Milloin pääsen tänne seuraavan kerran takaisin ja onko mulla koskaan mahdollisuutta tulla tänne enää näin pitkäksi aikaa? Pitää yrittää ottaa vaan jokaisesta päivästä kaikki irti ja elää jokainen päivä täysillä niinkuin tähänkin asti.. Hui, oon kohta ollu täällä jo kuukauden ja jos aika jatkaa menoaan näin nopeaa mähän oon kohta jo koneessa tulossa Suomeen! Apua, nyt alkoi taas ahdistaan! Onneksi on vielä kesää jäljellä!

Pakko vielä loppuun kertoa tän päiväisestä Family Daysta! Vietettiin tänään siis aikaa host-perheen kanssa ja mä vein Gabriellan aamulla amerikkalaiseen uimakouluun. Ei varmaan tiennyt se uimakoulun opettaja että pohjoisen liikkunanohjaaja-opiskelija istuu siellä silmä tarkkana arvioimassa tätä kyseistä uimakoulua! Jos mä luulin et mä olin huono uinninopettaja, nii tää kyseinen opettaja oli ihan surkea :D Taidan ottaa omiin käsiini opettaa Gabbyn uimaan kesällä.. niin surkeaa ja epämotivoivaa se opetus oli :D Jatkettiin sitten matkaa kohti yhtä kauneinta rantaa jonka oon Long Islandilla nähny. Tältä rannalta näkyi toisella puolen rantaa Connecticutin pilvenpiirtäjät :) 

Aika täällä on mennyt tosi nopeaa ja en voi uskoa että oon kohta ollu täällä jo kuukauden.. Sain tällä viikolla myös ihanan uutisen Suomesta ja nyt odottelen että Ida saapuu tänne elokuussa 4 päivän vierailulle<3 Otetaan kyllä kaikki irti niistä päivistä ennen kuin joudutaan sanomaan vuodeksi hyvästit ja päästän Idan kohti Kanadaa.. mulla tulee jo niin surullinen olo ku ajattelenki koko asiaa.. onneksi meillä on sitä ennen aikaa olla yhdessä täällä ja saan esitellä Nykiä Idalle :) Jaakkoa ja Poksua on tietenkin hirveä ikävä.. mutta huolestuttavampaa olis se jos ei olis yhtään ikävä kotiin, se vaan kertoo että mulla on ihana koti joka on ikävöimisen arvoinen<3   

                                                  

                                          Once again, I LOVE YOU NEW YORK!

Living a Dream

Niin paljon on ehtinyt taas tapahtua viimeisen blogipäivityksen jälkeen, että nyt saatte sitten lukea oikein kunnolla taas millaista elämä täällä isossa-omenassa kesällä on :) Tää päivitys on enemmän kuvapainoitteinen, sillä kaikkia fiiliksiä ei pysty kirjottamaan ylös!

Perjantaina Päivi ja Gabby lähti jonnekkin lasten kesäleirille ja mun vapaus babysitter hommista alkoi jo hyvissä ajoin päivällä. Olisin saanu lähteä sinne mukaan myös, mutta Manhattan houkutteli kyllä enemmän kuin lauma innokkaita lapsia keskellä metsää telttailemassa :D Ansku tuli meille illalla ja alettiin heti laittautumaan iltaa varten. Meillä ei ollut oikeastaan suunnitelmia mitä tultaisiin tekemään, sillä Nykissä ei tarvi tehdä suunnitelmia. Kunhan vaan saavut Manhattanille niin mikä vaan on mahdollista! Molemmat kuitenkin halus tehdä jotain tosi kivaa rankan viikon jälkeen ja niin me sitten saatiinkin kutsu naapuritaloon Slovenialaisen Au-pairin Ninan luo, jonka hostit oli lähtenyt viikonlopuksi Miamiin. Ninan luona sitten pidettiin hauskaa ja oli ihanaa kun kaikki kolme oltiin kerrankin yhdessä koolla! Mua kyllä vähän suretti kun Nina kertoi että niiden hostit oli luopunut niiden koirasta cooperista jota mä oon niin tykänny käyttää ulkona ku se on helpottanu mun ikävää poksua kohtaan.. pitää löytää joku toinen koira cooperin tilalle :(

Saatiin houkuteltua Anskun kanssa Nina lähtee meidän kaa Manhattanin yöhön ja pian me jo heiteltiin vaatteita ja kenkiä ulos Ninan vaatekaapista ja yritettiin löytää sopivat Nyki-kuteet kaikille! Lähdettiin sitten junalla kohti Manhattania ja Webster hallia. Mä en suostunut menemään mihinkään klubille sandaaleissa, joten käytiin Forever 21:ssa nappaamassa mulle oikeat nykinaisen korkkarit ja fiilis oli heti parempi ;) Toinen kenkä tippui kyllä loppuillasta junan raiteille, mutta pohjoisen tytöt kyllä keinot keksii ;)

2 suomalaista+ 1 slovenialainen Babysitter

My new NYC high heels!

 Muutaman shoppailuhetken jälkeen otettiin taksi kohti paikallista yökerhoa Webster Hallia. Vähän on hassua kun en oo vielä 21 vuotta nii olo on kokoajan ku sillon teininä ku kaikki oli vielä kiellettyä.. Pääsin  tuonneki sisään vaan koska oli +19 bileet :D no, viikon päästä saa juhlia sitten täysikäisyyttä toistamiseen!

Mietin pitkään kuinka pieni paikka se klubi oli, kunnes seuraavana päivänä Nina kerto että se olis jatkunu 4 kerrosta ylöspäin.. Ei tullu sitte mieleen ku siellä alakerroksen tungoksessa tanssittiin! 

Ansku tuli meille yöksi ja alettiin hieman suunnittelemaan seuraavan päivän ohjelmaa...

Webster Hall

 Lauantaina herättiin sitte 5 tunnin yöunien jälkeen ja otettiin suunnaksi taas keskusta. Meillä ei ollu mitään suunnitelmia mitä tullaan päivän aikana tekemään, mutta loppupeleissä nähtiinkin enemmän entä oltiin aamulla kuviteltu. Lähdettiin kävelemään Pennstationilta Broadwayta pitkin kohti Lower Manhattania ja nähtiin siinä varmaan yli 10 kilometrin kävelymatkalla vaikka minkälaista paikkaa ja kulkijaa. En vieläkään ymmärrä miten erilaisia ihmisiä New York on täynnä.. Kun oltiin kävelty jonkin aikaa kohti alempaa Manhattania, tultiin World Trade Centerin rakennustyömaalle. Uudet tornit on jo melkeen pystyssä ja korkein freedom tower on jo nyt nykin korkein rakennus vaikka se ei ole vielä edes valmis. Siinä sitten katsottiin korkealle taivaisiin ja mietittiin sitä hetkeä kun se kaikki karmea tapahtui vuonna 2001, ehkä silloinkin 2 au-pairia katsoi ylös ja näki sen kaiken pahan tapahtuvan.. Tuli todella haikea ja outo olo. En tajua kuka sinne uuteen torniin haluaa mennä töihin, mä en ainakaan pystyis mennä..

WTC

"WE WILL NOT FORGET"

Jatkettiin sitten matkaa alemmas ja alemmas manhattania ja pian nähtiinkin jo merta lähempänä edessä. Käveltiin sisälle Battery Parkiin ja kun käännyin yhden kulman taakse en voinut olla huutamatta:

 " ANSKU TUOLLA ON VAPAUDEN PATSAS!" En ollu osannu odottaa että se tosiaan näkyy siitä rannalta! Ansku herkisty ja meinas alkaa itkemään :D voi meitä höppänöitä..

Siinä sitten istuttiin ja katseltiin auringon laskua ja vapauden patsasta, käsittämättömiä hetkiä elämässä..

Oltiin aivan innoissamme kaikesta siitä mitä oltiin nähty ja haluttiin ennen kotiin lähtöä nähdä vielä jotain unohtumatonta. Päätettiin sitten etsiä Wall Street ja muutaman kartan tutkistelu-hetken jälkeen se viimein löytyi! Tänne on aivan pakko päästä silloin kun bisnesmiehet kiiruhtaa töihin!

Lopuksi käveltiin vielä yhdelle Nykin kauneimmista alueista syömään illallinen ennen kotiin lähtöä. Käveltiin Seaportiin ja mulle tuli heti tunne siitä kuin olisin astunut johonkin toiseen maahan, pois nykistä. Siinä satamassa me istuttiin rantaravintolassa ja olo oli kuin olisin ollut Espanjassa tai Italiassa, miten tällainenkin paikka mahtuu yhteen kaupunkiin? Hetken sain kuvitella olevani rauhallisella rantakadulla, ennen kuin palattiin metrolla takaisin uptowniin ja takaisin Glen Headiin. Kiitos jälleen kerran Ansku ihanasta päivästä, jalat kiittää huimasta lenkistä!

Sunnuntaina herättiin Anskun kanssa taas meiltä ja tällä kertaa suuntana oli Bronx ja siellä oleva eläintarha. Anskun host-perhe tuli hakemaan meidät ja matka pystyi alkamaan. En oo pitkään aikaan ollut eläintarhassa ja odotin tätä reissua kuin pikkulapsi! Tää paikka ei ollut pelkkä eläinpuisto, vaan siellä pystyi käymään 4D-elokuvateatterissa, karusellissa, monorail ajelulla jne. joka oli kiva piristys normaaleihin eläntarhoihin verrattuna :) Päätin tänää myös siellä eläinpuistossa ollessa että haluaisin alkaa opiskelemaan jotain eläimiin liittyvää alaa.. en vielä tiedä mitä, mutta niinku Anskulle sanoin tänää että haluan pelastaa kaikki maailman eläimet, niin jostain kait se pitää alottaa :D 

Täällä amerikassa tosiaan tulee niitä " Big Dreamseja". Anskun host-mama kutsui vielä mut illalliselle ja niin me lähdettiin kohti Long Islandia. Voin vaan sanoa että taas on tullut 2 päivän aikana koettua ja nähtyä niin paljon uutta että menee seuraava viikko taas että sisäistää tän kaiken.. 

Jaakko, jos mä saisin kokea tän kaiken sun kanssa, menisin varmaan onnesta sekaisin. Mä uskon, että vielä me istutaan yhdessä auringonlaskussa ja katsellaan yhdessä tätä kaikkea.. Mulla on sua niin ikävä, etten olis uskonut että vaikka oon oon kaupungissa jossa on kaikkea, sieltä puuttuu se tärkein asia. Ja sun ei tarvi huolehtia, mulla on kaikki hyvin täällä :)