How can you fell in love with a city?

Tiedän, nämä blogipäivitykset saattavat olla yhtä hehkutusta.. mutta mä en vaan voi olla hehkuttamatta tätä kaikkea ! Koittakaa kestää! Oon kaupungissa jossa jokaisen ihmisen tulee mielestäni käydä ainakin kerran elämässään. Jos tulet kerran Nykiin, et pysty olla tulematta takaisin. Niin koukuttava ja ihmeellinen paikka tämä on..

Alkuviikosta olin hieman kipeä ja yritin sitten parannella itseäni kuumien kylpyjen ja sinkkuelämää-jaksojen avulla. Samalla kokeilin myös aurinkoterapiaa eli päiväunien ottamista tuossa meidän takapihan aurinkotuolissa. Muistoksi ensimmäisen päivän kokeilusta jäi ihanat t-paidan rajat käsiin, joten loppuviikko menikin auringonpalvomisessa ja näiden rajojen piilottamisessa :D

oma kylpyamme + sinkkuelämää <3

Perjantaina Päivi vei mut sitten Anskun luo yöksi ja vahdittiin Anskun host-lapsia illalla. Oltiin niin väsyneitä että katsottiin vaan lasten kanssa leffaa ja mentiin sitten pakollisten juoruiluiden jälkeen nukkumaan. Meillä oli niin jännä päivä edessä, ettei kumpikaan tainnu kuitenkaan nukkua kunnolla..

Aamulla herättiin aikaisin ja hypättiin junaan kohti PennStationia. Kun vaihdettiin junaa Jamaicalla, törmättiin meidän au-pair kaveriin Ninaan joka asuu tuossa mun naapurissa. Naurettiin kuinka pieni paikka tää Nyki on ku tuttuihin törmää melkein missä vaan ;) Jatkettiin sitte Nina mukana kohti Manhattania ja siinä junassa Nina kertoi että se on hyväksytty opiskelemaan yhteen kouluun täällä Nykissä ja se jää asumaan tänne ainakin seuraavaksi 2 vuodeksi. SIIS WAU! Siinä taas yksi joka ei pysty vaan lähtemään täältä :) Nina jää asumaan sen host-perheeseen ja jatkaa au-pairin hommia koulun ohella, aika rohkea tyttö. Se ei halua edes lähteä käymään kotona tässä välissä vaikka sillä oli jo menolippu elokuussa takaisin Sloveniaan. Aloin miettimään siinä junamatkan aikana kuinka ihanaa olisi vaan jäädä tänne vaikka opiskelemaan ja jatkaa vaan tätä American Dreamia.. Ehkä saisin Jaakon ja Poksun houkuteltua tänne? No, ehkä kaikkea kuitenkin vain oma aikansa.. Mutta jos jonnekin päin Amerikkaa joskus muuttaisin niin se olisi ehdottomasti New York. Täällä jokaiselle löytyy varmasti oma paikkansa.

Jatkettiin siitä sitten pakollisten shoppailujen kautta ostamaan liput Broadwayn musikaaliin!

Saatiin yllättäen huippupaikan liput Priscilla- The Queen of the Desert musikaaliin joka kertoi kolmesta australialaisesta DragQueenista. Elämys oli taas sanoin kuvaamaton, mutta sen voin sanoa että te jotka tulette joskus käymään Nykissä, teidän on pakko nähdä musikaali täällä. En oo ikinä kokenu mitään vastaavaa ja tän musikaalin 70-luvun biisit kuten Girls just wanna have fun, I will survive, It's raining man yms sai mut ihan kananlihalle ja halun nousta seisomaan ja laulaa mukana :D Olinkin aivan kateellinen ku en ollu niiden onnekkaiden joukossa jotka valittiin yleisön joukosta lavalle tanssimaan.. Nyt meidän on Anskun kanssa pakko päästä kattomaan toinenki musikaali!

Musikaalissa ei saanut ottaa kuvia, mutta tässä pieni traileri kyseisestä musikaalista nii tiedätte mistä puhun ;)

going to the musical

Kun oltiin toivuttu kyseisestä kokemuksesta lähdettiin Anskun kanssa meidän omalle Sinkkuelämää-kierrokselle. Otettiin metro downtowniin ja lähdettiin etsimään yhtä kuuluisinta nähtävyyttä nykissä, eli Carrien portaita. Kun vihdoin päästiin Perry streetille oltiin Anskun kanssa taas ihan suu auki. Alettiin vaan muistelemaan niitä hetkiä mitä siinä portailla on tapahtunu ja otettiin varmaan 100 valokuvaa näistä rappusista :D Kun joku nainen sitten käveli siitä ohi ja kysyi että miksi me kuvataan näitä portaita, niin en voinut uskoa että joku nainen voi kävellä näiden portaiden ohi nykissä tietämättä niistä mitään! You are in a wrong place woman..

Carrie's stairs

Jatkettiin sitten matkaa kohti toista kuuluisaa sinkkuelämää kuvauspaikkaa eli The Magnolia Bakerya josta sinkkuelämää naiset hakivat usein muffinsseja. No, meidänkin oli pakko hakea yhdet! Mentiin sitten siellä West Villagessa (joka on muuten yksi mun lempipaikoista Nykissä) yhteen puistoon syömään meidän muffinssit ja miettimään seuraavaa kohdetta..

 

Lähdettiin sitten kävelemään kohti Hudson jokea ja kun saavuttiin perille rantaan en voinut olla miettimättä että mistä näitä paikkoja oikein tulee eteen kokoajan? Oltiin pilven piirtäjien ympäröimänä, mutta silti keskellä yhtä ihaninta puistoa jossa oon nykissä käyny. Nää kuvat puhuu sanojen puolesta.. se oli vaan niin upeaa. Taas kerran.

Mua on alkanu ahdistaan yksi asia tosi paljon mistä ollaan puhuttu Anskunki kanssa viimeaikoina aika paljon.. Ollaan tosi onnekkaita että meidät on valittu niin monen hakijan joukosta tänne viettämään kesää, ja ollaan vielä siinä mielessä onnekkaita kun tavattiin toisemme ja saadaan viettää tätä kesää yhdessä. Mua on alkanut pelottaa etten ehkä ehdikään tehdä kaikkea mitä haluaisin tänä kesänä tehdä. Mä haluan nähdä kaiken, mä haluan kokea ja tehdä KAIKEN! Mä en halua lähteä täältä kaupungista niin että musta tuntuu että jotain jäi vielä näkemättä.. vaikka niin tulee tietenkin käymään. Vaikka saan viettää täällä 3 kuukautta, mietin onko sekään tarpeeksi tällaiseen kaupunkiin? Milloin pääsen tänne seuraavan kerran takaisin ja onko mulla koskaan mahdollisuutta tulla tänne enää näin pitkäksi aikaa? Pitää yrittää ottaa vaan jokaisesta päivästä kaikki irti ja elää jokainen päivä täysillä niinkuin tähänkin asti.. Hui, oon kohta ollu täällä jo kuukauden ja jos aika jatkaa menoaan näin nopeaa mähän oon kohta jo koneessa tulossa Suomeen! Apua, nyt alkoi taas ahdistaan! Onneksi on vielä kesää jäljellä!

Pakko vielä loppuun kertoa tän päiväisestä Family Daysta! Vietettiin tänään siis aikaa host-perheen kanssa ja mä vein Gabriellan aamulla amerikkalaiseen uimakouluun. Ei varmaan tiennyt se uimakoulun opettaja että pohjoisen liikkunanohjaaja-opiskelija istuu siellä silmä tarkkana arvioimassa tätä kyseistä uimakoulua! Jos mä luulin et mä olin huono uinninopettaja, nii tää kyseinen opettaja oli ihan surkea :D Taidan ottaa omiin käsiini opettaa Gabbyn uimaan kesällä.. niin surkeaa ja epämotivoivaa se opetus oli :D Jatkettiin sitten matkaa kohti yhtä kauneinta rantaa jonka oon Long Islandilla nähny. Tältä rannalta näkyi toisella puolen rantaa Connecticutin pilvenpiirtäjät :) 

Aika täällä on mennyt tosi nopeaa ja en voi uskoa että oon kohta ollu täällä jo kuukauden.. Sain tällä viikolla myös ihanan uutisen Suomesta ja nyt odottelen että Ida saapuu tänne elokuussa 4 päivän vierailulle<3 Otetaan kyllä kaikki irti niistä päivistä ennen kuin joudutaan sanomaan vuodeksi hyvästit ja päästän Idan kohti Kanadaa.. mulla tulee jo niin surullinen olo ku ajattelenki koko asiaa.. onneksi meillä on sitä ennen aikaa olla yhdessä täällä ja saan esitellä Nykiä Idalle :) Jaakkoa ja Poksua on tietenkin hirveä ikävä.. mutta huolestuttavampaa olis se jos ei olis yhtään ikävä kotiin, se vaan kertoo että mulla on ihana koti joka on ikävöimisen arvoinen<3   

                                                  

                                          Once again, I LOVE YOU NEW YORK!