When Did I Grow Up?

Noniin, täällä ruudun takana istuu nyt taas vuotta vanhempi au-pair valmiina päivittelemään viikon tapahtumia. Parhain on vielä edessä, eli viikonloppu, josta tulee sitten päivitystä perinteiseen tapaan sunnuntaina. Tässä kuitenkin vähän etukäteistunnelmia ja ajatuksia tästä viikosta! :)

Löysin tällaisen hauskan kuvan siitä miten ihmiset näkee mut, kun kerron että olen täällä au-pairina. Jokainen kuva on jokseenkin totta. Ihmiset täällä kuvittelevat varmaan että olen tullut tänne vain bilettämään ja kaverit luulee että makoilen kaikki päivät tuolla Long Islandin rannoilla ottamassa aurinkoa. Äiti ja iskä tietenkin kuvittelevat että opetan kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja 24/7 Gabbylle ja minä itse ajattelen että aupairina olo on kaikkien näiden neljän kuvan yhdistelmä, myös tuon viimeisen!

Aupairina olo on todella antoisaa, mutta ajoittain myös haastavaa. Ikinä ei tiedä kun menee lasta herättämään, että herääkö sieltä iloinen vai kiukkuinen lapsi. Jo aamulla oikeastaan tietää millainen päivä on tiedossa :D Niinä huonoina päivinä kun toinen on päättänyt että mikään ei kiinnosta, on aupairillakin haastetta keksiä tarpeeksi innostavaa tekemistä ja tehdä päivästä parempi. Niinä päivinä kuitenkin kun toinen on onnensa kukkuloilla, ei voisi parempaa kesäduunia toivoa ja tajuaa miksi alunperinkin halusi lähteä tänne. Anskun kanssa oonkin miettinyt, että mikähän olis hyvä ikä tehdä omia lapsia? En oo valmis vielä moneen moneen vuoteen luopumaan omasta elämästä. Mä haluan vielä tehdä ja nähdä niin paljon tässä elämässä ettei lapset sovi niihin suunnitelmiin pitkään aikaan..Ehkä se tapahtuu sitten ku on tapahtuakseen :)

Tällä viikolla täytin sitten 21-vuotta ja nyt olen virallisesti aikuinen täällä Amerikassakin. Oikeastaan en edes tajunnut että saan juhia mun täysi-ikäisyyttä jo toista kertaa, koska Suomessa oon ollu virallisesti aikuinen jo 3 vuotta, mutta täällä on tuntunu että olisin taas siellä 17-vuoden kieppeillä jolloin kaikki on vielä kiellettyä. Itse synttäripäivänä en tehny mitään ihmeellistä, mutta huomenna Anskua ja mua odottaa tällainen Bileristeily hudson joella josta ollaan haaveiltu ja nyt päästään sinne juhlii mun synttäreitä ku on kunnolliset ID:t viimeinki taskussa ;) Tähän kuuluu myös sightseeing ympäri nykiä, ja toivottavasti päästään näkemään vapaudenpatsas vähän lähempää ku viimeksi!

En oo ikinä ollu missää tapahtumassa tai paikassa missä olis jonkulainen pukukoodi, ja nyt tänne risteilylle on tosi tarkat ohjeet miten EI saa pukeutua :D Meille tuli Anskun kanssa aivan hirveä vaatekriisi kun tuossa vielä luki että ne voi käännyttää laivasta vääränlaisen pukeutumisen takia. Ei saa esimerkiksi laittaa T-paitaa päälle, shortseja, hattuja tai sandaaleja. Farkut on sallittu vain hienon topin ja asuun sopivien kenkien kanssa! Se ois taas mentävä vaateostoksille, kun eihän samoja vaatteita voi käyttää kahta kertaa peräkkäin... right ladies? ;)

Tänään päivä alkoi Anskun ja tyttöjen vierailulla ja suunniteltiin vähän tulevaa viikonloppua. Mun päivät on ollu jo 2 viikkoa tosi rentoja. En oo oikeestaan tehny muuta kun kattelut leffoja, ottanut aurinkoa, käynyt kylvyssä tai lenkillä kun Gabriella on ollut koulussa. Voi osaksi johtua siitä että oon ollut vähän flunssassa, mutta en valita :) Mentiin tänään sitten Gabriellan kanssa koulun jälkeen jokavuotiseen karnevaaliin Gabriellan koulun pihalle. Siellä oli pomppulinnoja, pelejä, arvontaa, kasvomaalausta ja koko jalkapallokenttä täynnä tanssivia lapsia ! Ostin Gabriellalle sellaisen rannekkeen millä se sai juosta niissä laitteissa niin paljon kuin haluaa ja ostin tällaisen ensin vahingossa itsellekin, mutta onneksi sain rahat lopulta takaisin, mua ei niin paljon enää nuo kasvomaalaukset kiinnosta :D Nina tuli onneksi mun seuraksi ja saatiin sitten juoruilla samalla kun lapset leikki innoissaan pomppulinnoissa :) Alla video jossa lapset tanssii cha cha slidea, jonka mä taisin vappuna teille opettaa :D

Aloin tuolla karnevaalissa miettimään omaa elämää taaksepäin jolloin mä juoksin laitteissa ja vilkuttelin äitille ja iskälle liukumäen päästä. Nyt mä olin se joka seisoi kamat kädessä ja valvoi ettei satu mitään. Missä välissä tää kääntyi näin päin? Missä välissä musta kasvoi aikuinen? :( Tajusin ettei se vierestä seuraaminen sopinut mulle yhtään, olisin halunnut myös telmiä siellä pallomeressä ja hyppiä trampoliinilla, mutta mun piti olla se vastuullinen ja seurata sivusta. Olin myös tosiaan jo palauttanut sen rannekkeen minkä olin jo kerran ostanut :D Mulla oli kokoajan huoli että Gabriellalle käy jotain tai kadotan sen sinne väen paljouteen. Ensimmäistä kertaa oon vastuussa myös muista kuin itsestäni ja se on ollut todella opettavaista. Suomessa oon vastuussa vain itsestäni (joka sekään ei aina onnistu, tiedätte kyllä.. :D) mutta nyt mulla on myös 6.vuotias pieni tyttö hoidettavana. Se jos mikä kasvattaa ihmistä. Mulla tuli vähän surullinen olo kun tajusin että lapsuus on nyt lopullisesti ohi ja loppuelämä tulee olemaan tätä aikuisuutta täynnä vastuuta ja huolenpitoa. Onneksi sain kuitenkin elää ihanan ja turvallisen lapsuuden, joten voin hyvällä omalla tunnolla nauttia myös näistä asioista joita aikuisuus on tuonut tullessaan :)

Työviikko alkaa olla jo lopuillaan ja en voi olla ihmettelemättä miten nämä päivät kuluu näin nopeaa.. Huomenna on jo perjantai ja Manhattan kutsuu meitä suomi-tyttöjä, viikonloput menee aivan liian nopeaa ja hui kohta onki vierähtänyt jo muutama viikko lisää. Ja kokoajan rakastun vaan enemmän ja enemmän nykiin.. mitenköhän täältä pystyy elokuussa lähtemään pois? Uskon ettei pysty ilman muutamaa kyyneltä.

Ps. Kiitos kaikille ketkä ootte seurannu mun matkaa blogin kautta, on ihana jakaa nää hetket teidän kanssa :) Love u!