Lovely New York Moments

Noniin, väsynyt mutta onnellinen Suomi-tyttö New Yorkissa yrittää kasata koko viikon tapahtumat yhteen päivitykseen! Niin upea viikko taas takana täynnä yllätyksiä ja näitä ihania New York-hetkiä. Mistähän sitä alottais..

Täällä on ollut ihan hirveät helteet koko viikon ja päivittäin ollaan oltu melkein +40 asteen tienoilla. Voitte kuvitella kuinka kuuma täällä sisällä on öisin nukkua vaikka ilmastointi onkin päällä :) Ollaan vietetty aika paljon aikaa ulkona niin kauan kun ollaan helteiltä pystytty ja torstaina meidän päivä näyttikin tältä!

sitterit altaassa kun lapset vahtii ;)

Nannys rocks!

Vietettiin torstai-päivä naapureiden muksujen ja Ninan kaa vesisotaa ja leikkejä leikkien Ninan pihalla. Saatiin hyvin myös aurinkoa ja kaivattua aikaa Ninan kanssa :) Myöhemmin sitten saatiin seuraksi myös Ansku, Sylvia ja Sofia leikkeihin mukaan! Saatiin pystyyn kunnon playdatet! Illalla sitten jatkettiin matkaa tyttöjen kanssa rannalle auringonlaskun aikaan hyvästä seurasta ja jutuista nauttien  :)

Perjantaina hain viimeisen kerran Gabbyn koulusta kun sillä alkoi viimein kesäloma! Nyt saadaan viettää kaikki päivät yhdessä leikkien! Mua vaan pelottaa että nyt kun ollaan vielä enemmän yhdessä kuin ennen, mä kiinnyn siihen vielä enemmän ja mun kotiin lähdöstä tulee jotain niin tuskaista.. en halua edes miettiä sitä vielä!

Perjantaina meillä oli suunnitelmissa lähteä taas viettämään iltaa Tappen beachille, mutta koko päivän ukkostikin, joten varattiin sitten pöytä meidän lähiravintola Fishery Grillista. Amerikassa juhannusta ei vietetä, eikä Ninakaan tiennyt koko juhlasta mitään, mutta kun selitettiin miten suomalaista juhannusta vietetään se tietenkin innoistui ihan älyttömästi ja oli heti meidän messissä :D Mentiin sitten illalla sinne ravintolaan ja voi tsiisus oli kyllä sellanen ilta, että mietin kehtaanko mennä sinne enää tuon illan jälkeen uudestaan! Me ei osattu yhtään käyttäytyä Anskun kanssa niin hienossa ravintolassa ja loppuillasta oltiinkin sitten viimeiset asiakkaat siellä ja ne raukat joutu pitää koko paikkaa auki pitkälle yöhön asti vain meidän takia :D Kuulette enemmän kun palaan Suomeen, mutta jälleen kerran, kivaa oli!

Hyvää Juhannusta!

Lauantaina vietettiin Anskun kanssa sitten aikaa täällä Long Islandilla ja oltiin koko päivä tuossa meidän lähirannalla ottamassa aurinkoa. Ihme kyllä, mutta en oo vieläkään heittäny mun talviturkkia pois! Oon enemmän keskittyny tähän ruskettumispuoleen.. ja palamiseen :) Menin sitten Anskun luo illalla sleepoverille ja käytiin siinä lähellä olevassa pienessä ravintolassa syömässä kun ei jaksettu (tai no mä en jaksanut) enää lähteä Manhattanille. Tästä matkasta sinne ravintolaan on aivan pakko kertoa, sillä se oli jotain niin käsittämätöntä ja sellasta mitä en oo IKINÄ kokenu. Me oltiin laittauduttu ja lähdettiin kävelemään pientä kävelytietä pitkin sinne ravintolaan, eikä mua oo ikinä hävettäny niin paljon kävellä jonnekin! Oikeesti olisin voinu vaota maan rakoon aina ku joku katto sieltä autosta meihin päin. Tää saattaa kuulostaa tosi oudolta, mutta täällä Long Islandilla varsinkaan tällä alueella missä me Anskun kaa asutaan, ei kukaan kävele IKINÄ minnekään. Kaikkialle mennään autolla, jopa naapuri asuntoon. Munkin host-mama käy tuossa 100 m päässä olevassa kaupassa aina autolla. Tää alue on tosi hyvätuloisten aluetta ja sekin kertoo jo jotain että Jennifer Lopezilla on talo tässä meidän lähellä.. Joo siis käveltiin sinne ravintolaan ja kaikki katsoi meitä kuin joitain hulluja.. Kokemus tämäkin että joudun häpeileen niinkin normaalia asiaa kuin kävelemistä :D Saa nähdä miltä se kävely tuntuu Suomessa.. Tää on jo niin tarttunut mulle että kysyin tänää Anskulta junassa että miten se kehtaa kävellä kotiin juna-asemalta :D Jopa pyöräily katsotaan hyvin oudoksi tavaksi. Tässä yks päivä pyörälenkillä kun istuskelin levähtämässä puiston penkillä, yks mies tuli kysymään eikö meillä ole autoa kun oon joutunut lähtemään pyörällä liikenteeseen. Kyllä, se mies varmaan sääli mua kun näki mut sen pyörän kanssa :D oh americans..

Tänään herättiin sitten aamulla Anskun luota ja meillä oli alakerta täynnä suomalaisia aikuisia ja lapsia kun ne oli tullut viettämään jotain juhannusjuhlaa. No me päätettiin livahtaa paikalta ja ottaa suunnaksi Manhattan. Meillä oli vain yksi päämäärä tälle päivälle, ja se oli uusien vaatteiden hankkiminen!

Mekko Urban Outfitters, Mekko Forever21, bikinit H&M

  Ei kuitenkaan päästy kovin pitkälle kun saavuttiin kadulle joka oli täynnä ihmisiä pukeutuneena mitä omituisempiin ja paljastavimpiin asuihin. Me oltiin tultu keskelle NYC Gay Pride 2012! Siis tää on yksi kesän suurimmista tapahtumista nykissä eikä me tiedetty siitä mitään. Nähtiin niin monenlaista kulkijaa tän päivän aikana, etten ihmettele yhtään että niin paljon vähemmistöjen edustajia haluaa muuttaa nykiin. Täällä jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Ja tänään kaikki kyllä näytti sen.

5 viikkoa takana Amerikkalaista elämää ja mä totun tähän vaan päivä päivältä enemmän ja enemmän. Mulla oli parina ekana viikkona vaikeuksia sopeutua siihen että asun nyt vieraassa perheessä ja oon vieraassa paikassa, mut nyt olo on helpottunut ihan älyttömästi ekoihin viikkoihin verrattuna kun eihän tämä enää mikään vieras paikka ole :) Tää kaikki on kyllä niin sitä mitä oon nähny Suomessa joka päivä telkkarista, enkä ensin voinut uskoa että se on totta. Siis tuntemattomatkin ihmiset saattaa kehua sun vaatteita keskellä katua, kysyä mitä sulle kuuluu, suositella jotain hyvää ravintolaa tai ihan mitä vaan vaikka eivät edes tunne sua. Hauskana esimerkkinä myös kun perjantaina siellä ravintolassa se meidän naistarjoilija kutsui meitä honeyksi ja sweeteyksi, vaikka se oli vaan meidän tarjoilija! Tähän on mennyt aikaa tottua ja ei oikein vieläkään täysin olla Anskun kaa mukana jos joku tuntematon alkaa puhua sulle junassa niitä näitä vaan koska satut istumaan sen viereen. Näin kävi viimeksi tänään kun yksi mies alkoi kysellä meiltä kaikkea Suomesta, ja hän vaan halusi tietää missä koko paikka edes on. Sen verran voin sanoo kuitenkin amerikkalaistuneeni että sanon ihan joka pikku jutusta "sorry" jos vaikka kadulla melkein törmäsin johonkin ja aina lipsahtaa suusta että "how are you?" katsotaan mitä näinä loppuviikkoina vielä ehtii tapahtua :D ehkä mä sitten suomessakin alan aina vetää small talkia jossain kassajonossa ja kaikki pitää mua ihan hulluna :)

En oikein osaa välittää näitä tapahtumia ja fiiliksiä tähän blogiin sellaisena kuin oon ne kokenu ja puhuttiinkin tänään Anskun kanssa, että sitten kun puhuu näistä jutuista jälkeen päin Suomessa, voi vaan sanoa että sinne pitää itse lähteä käymään, ei sitä muuten ymmärrä. Voitte kuvitella sen fiiliksen kun tulee kylmät väreet joka kerta kun näkee lentokoneen lentävän Manhattanin yllä tai kun iPodista alkaa soimaan "Empire State of Mind". These are the lovely New York Moments!

Loppuun vielä haluan onnitella mun rakasta ja maailman ihaninta poikaystävää joka täyttää tänään 21 vuotta! Oon niin surullinen etten voi halata sua nyt ja kertoa kuinka paljon rakastan, mutta sä tiedät sen kyllä. Toivon sulle maailman onnellisinta syntymäpäivää ja toivon että voisit olla mun kanssa täällä juhlimassa sitä.. Muistan kun sillon 17-vuotiaana rakastuttiin, ja oon kiitollinen että oon saanu vanhentua näiden vuosien aikana sun kanssa yhdessä! ♥