Noniin, kuten huomaatte blogin päivittäminen on hieman venähtänyt, sillä oon yrittäny välttää tänne tulemista kun mua alkaa joka kertaa itkettään kun mietin näitä viikon tapahtumia.. Mä oon tällä viikolla itkenyt niin paljon että nyt oli oikeastaan ensimmäinen sopiva hetki tulla kirjoittamaan viime viikosta, joka oli muute mun yksi parhaimmista viikoista täällä. Apua, pakko mennä äkkiä vaan suoraan asiaan ja säästää tää tunteidenpurkaus loppuun.. voin sanoa, että mitä lähemmäksi lähtö on tullut sitä enemmän sekaisin mä oon mennyt. Ja mä en todellakaan tiedä mitä mä ajattelen tästä kaikesta tällä hetkellä.
Arki täynnä suuria tunteita
Eli viime viikolla ehti tapahtua vaikka mitä!
Keskiviikkona meillä oli aivan mahtava päivä Ninan, Anskun ja muksujen kanssa boys & girls clubilla ja meillä hurahtikin koko päivä siellä. Me ollaan todellakin maailman parhaimpia nannyja ;) Kuitenkin, viime viikkona itkettiin todella useasti kun Ansku vietti viimeistä viikkoa Nykissä.. Tässä pieni videopätkä jossa lapset ja nannyt joraa meidän kesän 2012 biisin tahtiin, ja tietenkin heti tämän jälkeen kaikilla oli kyyneleet silmissä. Mä en voi enää edes kuunnella tätä kappaletta näin lähellä lähtöä.. Tätä me ollaan tyttöjen kanssa laulettu kun ollaan kävelty aamuauringossa Manhattanilla korkkarit kädessä kotiin..
Torstaina sitten viimein kahden kuukauden odotuksen jälkeen meille saapui kaapelimies palauttamaan mun elämän takaisin. Tuossa alkukesästä mun hostperhe yhtäkkiä päätti et hei, nythän on kesä ja me ei olla kotona melkee yhtää nii mehän ei tarvita telkkari ja nettiä ollenkaan! Niin ne sitten sulki nää mulle tärkeimmät asiat kysymättä multa mitään eikä ne varmaan tajunnu et vaikka ne ei oo kotona nii mähä täällä kuitenki oon kaikki päivät. Itkin sitten 2 kuukautta että mä en vaan pärjää ilman nettiä kun se on ainoa keino pitää yhteyttä kavereihin ja perheeseen Suomessa, ja viimein mun kinuaminen palkittiin. Sain ihan liikaa harmaita hiuksia siitä että joudun ravaamaan ympäri kämppää ettimässä suojaamattomia langattomia verkkoja. Telkkarista en niinkään enää välitä, joten toivottavasti sen katsominen suomessakin vähenee sillä oon huomannut että saan niin paljon enemmän aikaiseksi ku tv ei oo kokoajan päällä. No, sitten kun netti vihdoin alkoi toimimaan ja tv:kin saatiin päälle mä olin aivan tippalinssissä ja kerroin mun koko koskettavan tarinan tälle vanhalle miehelle ja ette usko mutta se halas mua ja sanoi että kaikki on nyt hyvin. Kyllä, amerikassa sais tehtyä koskettavan elokuvan jopa netin asennuksesta. Oh i just LOVE america..
Pakko vielä lisätä etten oo ikinä tuntenu itteäni niin typeräksi kuin torstaina. Päivi sanoi mulle, että mun pitää vahtia sitä miestä kokoajan, sillä viimeksi joku työntekijä varasti niiltä koruja kun kukaan ei vahtinut sitä. No, mä ajatteliin että sillä kestää siinä joku 10 min et nou problem, mut se olikin täällä talossa sen 7 h ja mä seurasin sitä sen kokoajan huoneesta toiseen ja se varmaan piti mua ihan hulluna. Vaikeinta oli tosiaan keksiä juttelemista sille ettei se tajuais mitä teen. Olin niin loppu sen päivän jälkeen.
Mutta illalla heti ku olin off otettiin tyttöjen kanssa suunnaksi waldbaums ja nokka kohti tappen beachia ja ilmaiskonserttia! Ei me kyllä sitä konserttia seurattu, meillä oli ihan muut jutut mielessä :) ja voitteko kuvitella, täällä ihmiset tulee konserttiin omat tuolit mukana? Siis suomessa ainakin ihmiset jaksaa seisoa sen pari tuntia ja jorata täysillä, mut mitä maailman lihavimmalta kansalta voi odottaa ? ;) Tuon illan jälkeen kun pääsin kotiin mä vaan itkin sitä kuinka ikävä mulla tulee mun tyttöjä.. Ei pysty miettimään tai se alkaa taas..
THE WEEKEND
Perjantaina heti töiden jälkeen lähdettiin Anskun kanssa cityyn ja kohti Empire state buildingia! Hassua, että me ollaan oltu täällä koko kesä ja nyt vasta oikeesti päästiin sinne. Mentiin ensin sellaiseen skyrideen joka oli vähän niinku 4D teatteri ja niin me lenneskeltiin helikopterilla manhattanin yläpuolella. Ihan hassua oli katsoa sitä leffaa kun oikeasti tietää ne paikat ja suurimassa osassa niistä on tullu käytyäki. Tämän jälkeen otettiin hissi ylimpään kerrokseen ja rynnättiin ulos ottamaan kuvia. Voitte kuvitella kuinka monta suomalaista kirosanaa siellä lensi ilmaan ku ollaan yhdessä maailman upeimassa paikassa ja sit meillä molemilla anskun kanssa oli aivan surkeat kamerat! No, se näkymä elää mulla muistoissa ikuisesti. Siellä ylhäällä tajusin kuinka paljon isompi Manhattan oikeasti on entä olin kuvitellut... Siellä ylhäällä tuli sellainen tunne että tää on mun koti.
Lauantaina kävin sitten heti aamusta Gabyn kanssa käyttää meidän kahta hoitokoiraa lenkillä ja sitten suunnattiin poolille. Tosiaan meillä oli viikonlopun 2 koiraa hoidossa ja mä olin odottanut niitä tosi kovasti, mutta sitten ku ne tuli mun fiilikset jotenki lyssähti. Mulla on vaan ikävä poksua ja niiden ulkoiluttaminenki tuntu mulle työltä. En edes ottanut niistä kuvia koska käytin niitä kerran ulkona ja sen jälkeen en nähnyt niitä enää. No, iltapäivällä suunnattiin sitten ehkä yhteen kauneimmisa paikoista Long Islandilla eli Hempstead Houseen juhlimaan Anskun läksiäisiä, Elisan 40.v synttäreitä ja Netan tuloa. Tää paikka on joskus ollut jonkun miehen kesähuvila ja se oli aivan täydellinen paikka piknikille ja... HÄILLE! Siis en tajua monetko häät mä oon täällä Nykissä nähnyt mutta kyllä, saavuin taas keskelle häitä. Ja mikä upea paikka tää oiskaan viettää joskus omat häät... Oli kyllä yksi ihanimmista päivistä taas tyttöjen kanssa, ja saatiin tutustua Anskun perheen uuteen aupairiinkin, joka on muuten BB:stä tuttu Netta. Mä tiesin Netta, että oot jostain tuttu ;)
 |
| Mun Gaby ♥ |
Piknikiltä suoraan sitten Ninan luo juhlimaan Anskun läksiäisiä ja siitä sitten junalla cityyn. Otettiin suunnaksi Bleecker street ja voi tittidii mikä ilta! Tää ilta jää ikuisesti mun mieleen yhtenä hauskimpana iltana mitä mulla on koskaan ollu :D Joo, aamulla herättiin sitte manhattanilta ja koska mulla, Netalla ja meidän kamulla Brianilla oli vielä nii fiilikset päällä päätettiin jäädä vielä päiväksi cityyn. No, Brian sitten ehdottaa että hei mennääks kattoo Yankeesien peliä Yankee stadiumille ku sillä ois liput sinne. No mikäpä siinä se on olly yks asia mitä oon kesän aikana halunnu tehä, ja hei cmoon YANKEES! Saavuttiin sitten Yankee stadiumille ja meillä oli huippupaikat kattoa peliä, mutta uskokaa tai älkää, baseball on tosi tylsää!!! Tiedän, että pidätte mua hulluna (niinkuin iskäkin oli kuulemma huutanut kun oli kuullut että olin päässyt kyseiseen peliin), mutta mä en oikeesti jaksanu seurata sitä peliä. Se kesti joku 4 tuntia ja suomalaiseen tapaan vietettiin varmaan puolet ajasta siellä stadionin baarissa. Annoin vielä hyvät naurut meidän vieressä oleville kun kysyin nolosti kumpi noista joukkueista on yankees... Tiedän, olin ehkä väärä ihminen kokemaan tämän unelman, mutta mulla oli niin hauskaa ettei oo pitkään aikaan ollu! ;)Ja Yankees voitti ja meillä oli yks syy juhlia vielä enemmän!
Alla video kansallislaulusta ja siitä kuinka mua opetetaan miten käyttäytyä sen aikana :)
No, jotenkin ihmeen kautta päädyttin sitten matsin loputtua Staten Islandilaisten fanibussiin ja niin me oltiin menossa Netan kanssa kohti Staten Islandia :D No, mikäpä siinä nyt on tullu sielläkin käytyä. Bussi jätti meidät sitten sen ryhmänjohtajan omistamaan baariin ja siellä oli hirveästi ilmaista ruokaa, kakkua, juomista KAIKKEA!! Mä söin taas ku pieni possu kun jälleen kerran Nyki tarjoaa mulle ilmasta ruokaa :) Illalla sitten kohti Staten Island ferrya ja takaisin long Islandille. En voi uskoa kuinka paljon pystyy kokemaan yhden viikon aikana ilman minkäänlaista suunnittelua. Kiitos kaikille tästä viikonlopusta, teitte siitä yhden mun elämäni parhaimmista!
 |
| ihana Netta |
 |
| matkaeväät fanibussiin |
GOODBYES
Maanantaina sitten Ansku pimpotti mun ovikelloa ja tuli sanomaan hyvästit. Näin sitä ehkä 3 minuuttia ja itkin koko sen ajan enkä oikein saanut sanottua mitään. Mulle jäi vaan tosi tyhjä olo kun näin sen hyppäävän autoon ja ajavan lentokentälle. Tässäkö tää nyt oli? 3 kuukautta ollaan jaettu yhdessä niin ilot kuin surutkin ja Ansku on ollut kuin oma sisko mulle ja nyt musta tuntui että mä jäin niin yksin.. Mä en edes tiedä milloin me nähdään Anskun kanssa seuraavan kerran ja oon onnellinen Anskun puolesta kun se päätti että se tulee helmikuussa takas samaan perheeseen asumaan. Oot Ansku yks rohkeimmista ihmisistä kenet tunnen, ja tiedän että New York on sua varten. Rakastan sua juuri siksi, että uskallat elää omaa unelmaasi. Sä todellakin kuulut tänne. Ja mulla on jo niin ikävä sua että muhun sattuu kirjoittaa tätä tekstiä...
 |
| en ikinä tuu unohtaa näitä hetkiä Ansku |
Mä oon niin sekaisin tällä hetkellä että mulla tekee kokoajan vaan mieli itkeä.. Mä en tiedä mitä mä enää haluan. Luulin jotenkin kokoajan että kotiintulo on se mitä innolla odotan, mutta viime viikkoina oon alkanut miettimään kuinka pahalta musta tuntuu jättää tää kaikki. Milloin mä pääsen takas Nykiin ja miltä tuntuu elää ilman mun kavereita ja elämää täällä? Miten mä voin jättää näin upean kaupungin jota rakastan koko sydämestäni ja palata takaisin Suomeen joka saa mut tällä hetkellä voimaan pahoin.. Mä vaan jotenkin sopeuduin tänne paremmin entä koskaan osasin kuvitella. Oon todellakin miettinyt sitä vaihtoehtoa että joskus palaisin vielä takaisin, mutta se vaatii sen että saan suoritettua koulun loppuun ja saan Jaakonkin rakastamaan tätä paikkaa yhtä paljoin kun mä. Saan nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. ja asutaanko me vielä joskus täällä. Tällä hetkellä en osaa ottaa kuin päivän kerrallaan ja nauttia jokaisesta sekunnista mikä mulla on jäljellä täällä. Haen Idan lauantaina lentokentältä ja siitä alkaa meidän viimeinen viikonloppu yhdessä, mä en malta odottaa!! Ja sitten pitää taas sanoa hyvästit.. mä tuun oleen niin sekaisin kun pääsen Suomeen että älkää välittäkö jos musta ei vähään aikaan kuulu mitään. Se ei tarkoita etten haluaisi nähdä teitä, vaan musta tuntuu että se ottaa oman aikansa taas sopeutua kaikkeen ja tajuta mitä on tapahtunut.
Nyt vaan nautitaan tästä kaikesta mitä on vielä jäljellä ja annetaan elämän viedä. Mä todella uskon siihen mottoon jonka New York on opettanut mulle " The best is yeat to come" sillä uskon että New York yllättää mut vielä viimeisellä viikollakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti