maanantai 16. heinäkuuta 2012

Travel is the only thing you buy, that makes you richer

Aivan ihana viikko takana täällä isossa New Yorkissa. Voisin tiivistää koko tämän päivityksen yhteen lauseeseen:  " I LOVE AMERICA!" Ei ihme, että ihmiset täällä ovat niin rakastuneita omaan maahansa :) Mäkin oon ! Tää rakkaus on ikuista :)

Viime viikko meni jotenkin ihan älyttömän nopeaa, en ehtinyt edes tajuta mikä päivä on kun perjantai saapui ja olin taas vapaalla. Tiistaina Gabriellan serkut saapui Israelista 3 viikoksi Nykiin ja lähdettiin tiistai iltana ajelemaan Gabbyn mummon luokse perheillalliselle. Tää Gabbyn mummo ei puhunut sanaakaan englantia ja kommunikoitiin keskenämme sitten elekielellä, eli peukkua näytettiin kun ruoka oli hyvää :) Näiden serkkujen vanhemmat oli kyllä niin hauskaa ruokaseuraa, että kun yritettiin opettaa niille Päivin kanssa Suomea, ainoa mitä niillä jäi käteen oli "Mina min miu miau" ja tuon piti sis tarkoittaa että "minun nimeni on".
Ne oli ostanut Gabbylle ihan hirveästi kaikkia Heprean-kielisiä kirjoja ja mua ehkä vähän säälitti kun ne alkoi hirveästi painostamaan Gabbya opettelemaan hepreaa. Raukka opettelee nyt jo 6-vuotiaana kolmea eri kieltä yhtäaikaa ja vähemmästäkin menee pieni pää sekaisin. Ne ehdotti sitten että mäkin voisin alkaa opiskelemaan sitä ja voisin sitten opettaa sitä Gabbylle :D Osaan jo yhden sanan: off, joka meinaa kanaa. Tästä lähdetään! or not.

Tänne illalliselle saapui yhtäkkiä ihan hirveästi porukkaa ja meitä oli sitten koko suku paikalla. Gabbyn sisko Alexakin saapui paikalle jonka jälkeen Gabby ei huomannut mua melkein ollenkaan. Se ei ollut nähnyt tätä siskoa moneen vuoteen joten ymmärsin kyllä että se oli vähän mielenkiintoisempi entä minä :) Syötiin illallista ja nauroin vaan miten pihalla mä olin kun kukaan ei puhunut englantia :D Tuli taas sellainen olo että mihin kaikkiin tilanteisiin mä oikeen aina joudun. Onneks Päivin kanssa puhuttiin Suomea, joten ihan tuppisuuna ei tarvinnut koko iltaa olla. Tää oli mun ensimmäinen kerta elämässä kun olin juutalaisella illallisella ja mua niin hävetti kun se nuorimmainen serkku luki jonkun ruokarukouksen ennen syöntiä ja sen veli alkoi nauramaan sille niin mua alko naurattaan kans.. Onneks muut sitten tajus yhtyä siihen nauruun, joten säästyin nolostumiselta :) Päästiin vasta puolen yön jälkeen kotiin ja seuraava päivä menikin siinä että herättiin Gabbyn kanssa vasta 12 jälkeen, otettiin suunnaksi pooli ja sen jälkeen mun työpäivä oli ohi. Näistä päivistä on ne parhaimmat au-pair päivät tehty ;)

Perjantai

Perjantaina meillä oli Gabbyn kanssa perinteinen " Beauty Friday", eli valmistauduttiin viikonloppua varten lakkaamalla kynnet, tekemällä kasvonaamiot yms :) Mulla on ollut niin hauskaa Gabbyn kanssa nää lomaviikot ja siitä on tullut ihan mun tyttö. Aamupalalla kuunnellaan call me maybea ja lauletaan samalla ja meillä on niin omat jutut jo..  Töiden jälkeen Ansku tuli hakemaan mua niille yöksi ja Gabby ei meinannut millään päästää mua lähtemään. Se sanoi että sillä tulee hirveä ikävä mua ja se ajattelee mua koko viikonlopun! Se on niin ihana! <3 
Anskun luona oli niin ihana vaan hengata tyhjässä kämpässä rauhassa ja juoruilla. Ansku oli tosi väsynyt sen edellisyön seikkailuista Staten Islandilla, joten mentiin hyvissä ajoin nukkumaan, sillä aamulla meitä odotti oikea amerikkalainen ROADTRIP! Oltiin varattu bussimatka joka kävisi kiertämässä Connecticutin, Rhode Islandin, Bostonin ja New Havenin. Olin niin innoisani etten pystynyt nukkumaan kunnolla... ja herätys oli tosiaan 5.00 am. :) Huomasin muuten tuona yönä kun Anskun kello soi, että oon eläny 2 kk väärässä ajassa! Mun kello on näyttänyt kokoajan että oon 10 minuuttia myöhässä oikeasta ajasta. En tajua miten oon silti 2 kk ollut ajoissa kaikkialla? Ehkä oon sellanen joka menee aina liian aikasin kaikkialle :D
Huomasin muuten nyt että tuossahan on kirjoitusvirhe! :D
 Lauantai

Lauantaina herättiin sitten aamulla aikaisin ja lähdettiin matkalaukkujen kanssa kävelemään kohti Greenvalen asemaa. Suuntana oli Chinatown ja E-Worldin matka Bostoniin. Heti kun saavuttiin Chinatowniin, huomattiin että ollaan sitten ainoat "Ei-Kiinalaiset" sillä matkalla :D Se meidän opaskin oli kiinalainen. Miten tuntuu että niitä on jokapuolella ihan sama minne päin maailmaa menee? No, tää reissu onneksi vedettiin sekä englanniksi että kiinaksi, ja voin sanoa että kaikki kiinaan liittyvä tulee nyt korvista ulos enkä pysty enää menemään Chinatowniin. Ja tuntuu että täällä Chinatownejakin on joka puolella.

Lauantaina otettiin ensin suunnaksi Connecticut ja Yalen yliopisto. Yale on maailman neljänneksi parhain yliopisto ja oli kyllä siistiä ajatella että täällä ne maailman viisaimmat tyypit opiskelee. Oli vähän erilainen paikka entä meidän koulu, sillä ensimmäiseksi siitä koko paikasta tuli mieleen tylypahka! Vähän aikaa jaksettiin kuunnella sitä opasta siinä pihalla, mutta sitten luikittiin omille teille ottelemaan kuvia ;)


Yalen jälkeen otettiin suunnaki Mystic Aquarium ja tää oli jo toinen kerta kun päästiin Anskun kanssa Amerikassa katteleen fisuja! Tykkään oikeasti tosi paljon kaikista akvaarioista ja eläinpuistoista ja mulla tulee aina sellainen pikkulapsi-vaihde päälle kun pääsen tällaisiin paikkoihin. Ja tää Aquarium oli siitä huippu paikka, että täällä oli oikeita valaita! En oo koskaan nähnyt valaita ja ne anto meille kunnon shown siinä lasin edessä. Mun into kouluttautua eläintenhoitajaks vaan kasvaa ja kasvaa...
Tää paikka oli myös siitä huippu, että täällä sai oikeasti koskea noihin kaloihin! Oon tottunut että joka puolella lukee että " Don't touch tai Don't knock on the glass" mutta täällä me ihan seottiin Anskun kanssa :D Oltiin ku jotain pikkulapsia, että jos jossain lukee että touch this nii heti on käsi siellä vedessä! Ja mä kosketin ekaa kertaa elämässäni haita! Se oli sellainen pieni leopardihai, mutta mä pelkään kaikkia haita niin paljon että tuokin oli jo suuri saavutus et uskalsin laittaa käden sinne veteen :) Anskukin yritti syöttää rauskuja, mutta niillä ei ollut nälkä :( Mä sain ainaki hyvät naurut tästä epätoivoisesta yrityksestä!

Akvaarioseikkailun jälkeen otettiin sitten suunnaksi Rhode Island ja Breakers Mansion. Tää kartano minne mentiin oli aikoinaan Grand Centralin omistajan kesähuvila, joka oli yli BILJOONAN dollarin arvoinen! Ne seinät oli täyttä kultaa ja muutenkin ihan siisti paikka :) Siellä sisällä ei saanut ottaa kuvia, joten mentiin sitten ulos poseeraamaan ja ihmettelemään että tällaisiakin paikkoja löytyy vielä maailmasta...
Ainoa asia mitä ihmettelin siellä oli se, että jos maksaa talostaan biljoonan niin miksi ei hommaa edes yhtä uima-allasta sinne? En ostais!!


Breakers mansionista jatkettiin sitten matkaa kohti Bostonia eli meidän määränpäätä. Kiinalaiset menivät ylläripylläri Bostonin Chinatowniin syömään, mutta me otettiin suunnaksi Bostonin keskusta. Mulle tuli heti niin outo tunne kun nousin ulos bussista.. Ihmiset kävelivät rauhassa kaduilla, muutama lenkkeilijäkin siellä näkyi, ihmiset ylitti kadun oikeasti vasta vihreällä valolla ja taloja ei tarvinnut katsoa niska taitettuna taaksepäin. Boston on iso suurkaupunki, mutta musta tuntui kuin olisin tullut johonkin tuppukylään. Oikeasti, mikään ei enää tunnu miltään Nykin jälkeen. Me oikeasti naurettiin kuinka hassulta meistä tuntui olla siellä kun ollaan totuttu siihen ihmisvirtaan mikä nykissä liikkuu 24/7 ja kokoajan kaikkialla tapahtuu jotain. Boston oli kyllä tosi lämminhenkinen paikka ja ne ihmiset kenen kanssa juteltiin oli tosi auttavaisia ja mukavia. Nykissä on turha yrittää pysäyttää ketään ja kysyä neuvoa, kaikilla on aina niin hirveä kiire. Kierreltiin sitten vähän paikkoja ja ei siellä kyllä hirveästi kauppojakaan ollut, musta on ehkä tullut niin nykiläinen etten voi ymmärtää että kaupat menee illalla 9 aikaan kiinni? Nykissä voi shoppailla vaikka koko yön. 

Pienen Boston-seikkailun jälkeen jatkettiin sitten matkaa kohti hotellia, josta mulla oli etukäteisodotukset niin alhaalla että mua pelotti millaisessa paikassa tullaan nukkumaan. Oltiin maksettu tästä matkasta niin vähän, että en osannut odottaa että päästäisiinkin luksus hotelliin jossa oli myös oma vesipuisto!! Oltiin niin innoissaan et suunnilleen vaan hypittiin meidän sängyillä Anskun kanssa :D Tää on sitä amerikkalaista unelmaa mitä tultiin hakemaan! Ja nyt oli pakko tarkistaa paljon yksi yö siellä oikeasti maksaisi, niin melkein tuplasti sen mitä maksettiin koko tästä matkasta ! Illalla jatkettiin matkaa hotellin aulabaariin, jossa alkoikin sitten amerikkalaisten häiden jatkot. Vähän aikaa kuokkavierailtiin siellä kunnes tajuttiin että ollaan ihan liian alipukeutuneita sinne ja mentiin sitten ottamaan kuvia ulos. Me ollaan kyllä ihan sekopäitä.




Aamulla herätys 6.am ja kohti bussia joka vei meidät syömään aamupalaa vaatimattomaan Harvardin yliopistoon. Nyt oltiin sitten maailman parhaimmassa ja arvostetuimmassa yliopistossa! Onneks ei tarvittu iteltä kovin korkeeta älykkyysosamäärää et pääs sisään kiertelee :) Kierreltiin vähän aikaa niitä kampuksen alueita ja mentiin sitten aamupalalle siihen lähellä olevaan kahvilaan. Pitäiskö sitä ite yrittää päästä sinne joskus opiskelee? Mitä ootte mieltä? ;o

Harvardin jälkeen käytiin vielä jossain MTI yliopistossa joka on kuulemma maailman rikkain yliopisto. Ei oltu kuultukaan koko paikasta, ollaan ehkä vähän tyhmiä :D Kiinalaiset jatkoi sitten matkaansa Bostonin risteilylle, mutta me päätettiin jäädä hengailemaan Bostoniin ja nauttia vielä vähän aikaa rauhallisuudesta ennen nykiin paluuta. Ihme kyllä, mutta mulla oli oikeasti hyvällä tavalla koti-ikävä Nykiin. 



Viimeinen pysähdyspaikka oli sitten joku tori missä syötiin lounas ja saatiin vähän shoppaillakin! Mukaan tarttui yllättäen uusi ihana mekko :) Shoppailujen jälkeen hypättiin bussiin ja jatkettiin matkaa kohti nykiä. Oli ihana istua bussissa, nukkua ja katsella leffaa ja nauttia maisemista. Samalla nähtiin sitä aitoa amerikkaa matkan varrella, koska nyki on vähän sekoitus kaikkea, ei vain pelkkää amerikkaa. Manhattan Bridgellä näin sitten ihanan kotikaupungin ja tuntui kuin olisin päässyt takaisin kotiin! <3 Tää matka oli aivan mahtava ja musta tuntuu että haluan vaan nähdä ja nähdä kokoajan kaikkea, mä haluun tehdä ja nähdä KAIKEN! Jos mulla olis enemmän aikaa olla täällä mä varmaan matkustaisin tän maan halki, sillä jokainen paikka minne menet on aivan erilainen missä olet ennen ollut. Vaikka rakastan nykiä ihan älyttömästi on täälläkin oma arkensa ja välillä on kiva päästä muualle tavallaan lomailemaan ja hetkeksi jättää tän kaupungin kiire taakse. Mua surettaa kun tiedän jo nyt että joudun lähteen täältä niin etten oo ehtinyt nähdä kaikkea mitä vielä haluisin nähdä... Se tarkoittaa vain sitä, että mun on pakko tulla vielä takaisin. Kiitos Ansku aivan ihanasta matkasta! Suosittelen kaikille ketkä tulette joskus amerikkaan ottamaan tuollaisen valmis matkan jonnekkin. En olisi voinut olla tyytyväisempi matkan järjestelyihin, valittuihin nähtävyyksiin ja hintaan. Kaikki toimi tosi hyvin eikä me itse oltaisi saatu aikaiseksi mitään samanlaista. Ensi viikonloppuna lähdetään uudelle roadtripille, mutta pidetään kohde vielä salassa ;) IM SO EXCITED!


Eilen tuli sitten 2 kuukautta täyteen nykissä... kuukauden päästä oon takaisin Suomessa. Ansku lähtee 3 viikon päästä takaisin Suomeen ja viime aikoina meidän puheet on pyöriny tosi paljon siinä mitä tapahtuu kun palataan takaisin.. Elämä on ihmeellistä kun ikinä ei tiedä mihin se sut vie. Vielä keväällä mietin lähdenkö töihin tänne vai Thaimaaseen, mutta kyllä elämä vei mut ihan oikeaan paikkaan. Mun sydän tulee aina olemaan osaksi täällä, en ikinä tuu unohtamaan näitä hetkiä mitä oon täällä kokenut. Oon niin onnellinen että mulle siunaantuu näitä tilaisuuksia kokea ja nähdä maailmaa. Jotkut ihmiset haluavat käyttää rahansa materiaan, mutta mulle jotenkin kokemukset on tärkeämpiä entä se mitä mä omistan. Sitten kun joskus kuolen, haluan että nää muistot menee mun kanssa hautaan, ei tavarat. 
Otsikko "Travel is the only thing you buy, that makes you richer" on niin totta ja musta tuntuu että oon tällä hetkellä rikkain ihminen maailmassa au-pairin palkasta huolimatta. Enhän mä tänne tienaamaan tullut, vaan rikastuttamaan itseäni henkisesti. Ei tämä koko aika yhtä juhlaa ole ollut, mutta ne kaikki kokemukset niin hyvät kuin huonotkin muokkaa musta sellaisen ihmisen kuin haluan tulevaisuudessa olla. Anskun sanoin: "Mikään ei ole mahdotonta, jos todella uskot siihen mitä haluat." Ilman tätä ajatusta kumpikaan meistä ei olisi nyt täällä. Meneepä tämä taas syvälliseksi... En voi uskoa että näitä päivityksiä tulee enää vain jotain 4?? Pysykää mukana ihmiset, The best is yet to come. 


2 kommenttia:

Nasu kirjoitti...

o ou, jos boston tuntuu susta tuppukylältä niin kotiinpaluu saattaa olla aika shokki:D
nautiskele <3

Sannu kirjoitti...

Joo en voi kuvitella miltä Rovaniemi tuntuu tän jälkeen! Siellähän on ihan kuollutta verrattuna tänne :( nautiskelen viimeisistä viikoista ennen kuin on aika palata "oikeaan" elämään :)