tiistai 14. elokuuta 2012

Part of me is always gonna stay in new york

Rakkaat blogin lukijat, täällä sydänsärkynyt aupair kirjoittaa viimeistä blogitekstiään teille, jotka olette olleet mun mukana koko tämän uskomattoman kesän läpi. Ensimmäisessä blogitekstissä toivoin tästä tulevan elämäni kesä, mutta siitä tulikin niin paljon enemmän.. Tästä ei tullut vain maailman paras kesä, vaan sain myös elinikäisiä ystäviä, perheen ja rakkauden tätä kaupunkia kohtaan. Voin rehellisesti sanoa eläneeni tänä kesänä elämäni kesää ja tuntenut todella olevani elossa. Ja mulla tulee niin ikävä tätä elämää täällä ja sitä millainen mä täällä olen.. Apua, mitäköhän tästä päivityksestä tulee kun mä itken nyt jo niin paljon että muhun sattuu..

Aloitetaan silti kertaamaan viimeisen kerran kulunutta viikkoa. Ansku lähti siis maanantaina takaisin Suomeen ja mä olin jotenkin ihan pihalla koko maanantain ja tiistain. Ajattelin kuinka erilainen tää koko kesä ois ollu jos Ansku ei ois ollu täällä.. Mä en oikeesti saanut itseäni edes sängystä ylös työpäivän jälkeen kun mua ahdisti niin paljon ajatus että en voi tekstata Anskulle kaikkea mitä ajattelen.. 

Keskiviikkona pääsin ensimmäistä kertaa ihmisten aikoihin töistä vapaaksi ja otin suunnaksi cityn ja downtownin. Brian halus piristää mua kun kuuli kuinka surullinen oon ollut Anskun lähdön jälkeen ja niin me otettiin suunnaksi Batterypark ja vapaudenpatsas. Oon tutustunut Brianiin siis Ninan ja Anskun kautta ja olin todella iloinen että sain viimein jotain muuta ajateltavaa, ja tietenkin että pääsin viettämään iltaa cityyn.
 Brian näytti mulle sitten vähän downtownia ja jonkun patsaan joka on kuulemma yks Nykin kuuluisimmista nähtävyyksistä enkä mä ollut ikinä käynyt siellä! Käytiin syömässä downtownissa ja sitten olikin jo aika lähteä kohti pennstationia ja long islandia. Thanks Brian!

Downtown girl

Koko viikko meni vähän hermoja pidätellessä, kun tää aupair homma alkaa jo vähän ottaan päähän. Tän työn puolesta oon jo valmis tulemaan kotiin, sillä 3 kk ilman omaa rauhaa alkaa olla jo tarpeeksi mulle :D Annan kyllä kaiken rispektin niille jotka tekee tätä hommaa koko vuoden! Musta ei olis siihen. Omalla työpaikallaan asuminen on välillä tosi rankkaa kun ei oikein koskaan tiedä milloin on töissä ja milloin ei. Ja perheessä asuminen tarkoittaa aina sitä että pitää kertoa omista menoistaan jne ja mä en ole tottunut siihen enää sen jälkeen kun muutin kotoa. Oon ehkä vähän liian itsenäinen tähän hommaan. Mutta kokemus se oli tämäkin ja Gabby on ollut mulle koko kesän kuin oma tyttö. 

Viimein koitti sitten odotettu viikonloppu ja perjantaina lähdin heti Päivin tultua kotiin kohti citya. Netta oli perjantai-illan töissä ja Nina jollain deiteillä, joten Brian sitten tarjoutui pitämään mulle seuraa. Minähän en perjantai-iltana jää Nykissä kotiin voivottelemaan :D Otettiin sitten suunnaksi Staten Island ja käytiin mutka Brianin kotona ennenkuin lähdettiin Staten Islandin yöelämään Brianin ja sen kavereiden kanssa. Ehdin samalla tavata Brianin äidinkin, joka oli hyvin italiaistyylinen mamma :) Siinä me sitten heitettiin läppää suomalaisuudesta ja juotiin viiniä! Ihanaa kuinka nää amerikkalaiset ei ota kaikkea niin tosissaan, että jos poika tuo kaveritytön käymää kotonaan niin heti ei ajatella et me seurustellaan tai jotain. Mä sovin tähän kulttuuriin kyllä niin hyvin!
Otettiin sitten suunnaksi Marina Cafe lähellä satamaa ja vedettiin shotteja tanskalaisten kanssa. Go scandinavia! Tää paikka meni aika aikaisin kiinni joten lähdettiin molemmat kotiin.. koska seuraavana päivänä jotain maailman ihaninta odottaisi mua lentokentällä ! ♥

THE BEST WEEKEND EVER

Lauantaina lähdin sitten hakemaan Idaa lentokentältä enkä voinut siellä junassa uskoa, että mä todella nään mun parhaan kaverin 3 kk jälkeen Nykissä! Etsiskelin sitä tuloporttia siellä kentällä, kunnes näin Idan tulevan ovista ulos ja mä vaan ryntäsin sen luokse halamaan. Mua alkoi itkettää heti sillä sekunnilla kun mä näin sen. Ida on aina ollut mulle kuin oma sisko ja me ollaan tunnettu AINA! Mä olin niin onnellinen sillä hetkellä etten pystynyt edes ajattelemaan kunnolla. Tästä lähti meidän 4 viimeistä päivää Nykissä yhdessä. Me päätettiin että tehdään niistä niin ikimuistoiset että tultaisiin muistelemaan tätä viikonloppua vielä mummoinakin. Ja ikimuistoinen siitä tosiaan tuli.

Saturday

Kun oltiin päästy cityyn lentokentältä, vietiin matkalaukut meidän hostelliin ja lähdettiin seikkailemaan. Tää meidän hostelli oli aivan vastapäätä Central Parkia Upper West Sidella ja vaikka se huone oli aika pieni ja rähjäinen, niin oltiin ihan tyytyväisiä ;) Nykissä pitää olla onnellinen että saa tuolla budjetilla mikä meillä oli edes oman huoneen jota ei tarvi jakaa muiden kanssa! Tavattiin sitten Brian-meidän nykiläinen opas ja lähdettiin pienelle kierrokselle, sillä tää oli Idan eka kerta Nykissä ja koko Amerikassa!
Otettiin metrolla suunnaksi downtown ja pysähdyttiin eka ottelemaan kuvia World Trade Centeristä. Ihanaa kun oli kerrankin sellaisen ihmisen seurassa kenelle kaikki nää jutut ja paikat on ihan uutta, niin muisti taas sen fiiliksen minkä ite sai sillon ekalla kerralla kun näki tän kaiken :)


 WTC:ltä jatkettiin sitten matkaa kohti lower manhattania, kunnes huomattiin että yhdessä pubissa on parhaillaan menossa happy hour ja meillä sattuikin sopivasti olemaan hirveä jano! No, happy hour muuttuikin sitten todella happy tunniksi ja matka jatkui ihan hauskoissa tunnelmissa kohti Battery Parkia :D

Huiput nuo idan viikset!

Battery parkissa näytettiin sitten Idalle vapaudenpatsas ja joku showkin siellä oli menossa jota jäätiin ihmettelemään. Otettiin paljon kuvia, mutta happy hourin jälkeen niistä vain osa on julkaisukelpoisia :D Tän turistihetken jälkeen mentiin Beer Gardeniin oottamaan Brianin kaveria Staten Islandilta ja näin taas yhdet häät ! Jos mä joskus meen nykissä naimisiin, niin se on ehdottomasti tää paikka. Mä ehkä olen jotenkin niin downtown-tyttö että nää häät sulatti mun sydämen. Battery Parkista mentiin sitten Seaportiin Dinnerille ja tämäkin paikka sai mussa niin tunteet heräämään.. Täällä me ollaan syöty Anskun kanssa illallista ja ihmetelty tätä kaikkea.. Nyt mä olin täällä parhaan kaverin kanssa samassa paikassa ja jos joskus tuutte nykiin nii menkää ihmeessä Seaportiin syömään, se on mun yksi lempipaikoista käydä syömässä :) Se on niin kaunis paikka ettei mitään rajaa.

Seaport & Brooklyn Bridge
 Seaportin jälkeen metrolla kohti meidän hostellia ja bileet pystyi alkamaan. Meillä ei ollut mitään hajua minne mentäisiin illan aikana, mutta päädyttiin sitten yhdelle baarikadulle ja tää ilta jää mun mieleen ikuisesti! Ensinnäkin meillä oli ihan älyttömän hauskaa ja läppä lensi koko illan, toiseski otettiin keskellä yötä taksi Times Squarelle kun haluttiin näyttää se Idalle.
Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten nauttikaahan kierroksesta meidän lauantai-illassa ;)



 Sunday

Sunnuntaina sitten herätys ja huoneen luovutus klo 11.30. Voitte kuvitella että oltiin pikkusen väsynyttä porukkaa kun herättiin :D Jätettiin matkalaukut säilytykseen ja otettiin taksi kohti hudson joen rantaa ja aamupalaa. Tavattiin pojat rannalla ja ne vei meidät syömään aivan ihanaan ravintolaan joka oli tehty vanhaan laivaan ja se kellui siinä veden päällä. Aivan ihanat maisemat joelle ja mietin miksen oo käynyt täällä aiemmin? Ihmeteltiin sitten Idan kanssa että miten kaikki ihmiset vetää drinkkejä sunnuntai aamuna, niin pojat kertoi että tänään on Sunday Funday. No, mä vietin sitä jo viimeviikonloppuna Yankees-pelissä ja mä olin ihan innoissani kokeilemaan tätä uutta juttua uudestaan ja halusin näyttää Idallekin miten sitä oikein vietetään. Voi Suomi, me ollaan vielä niiiiin jäljessä ilman sunday fundayta.. Sunnuntai voi oikeasti olla yksi viikon hauskimmista ja parhaimmista päivistä!


Aamupalan jälkeen pojat näytti Idalle ja mulle highlinen joka oli kuin pieni puisto Nykin yllä. Highline on siis ennen ollut junarata joka kulkee nykin poikki, mutta koska junaradat siirrettiin maan alle, tehtiin kiskoista kävelykatu jonka varrella on pienia putiikkeja, ravintoloita, puistoaluieta ja auringonottopaikkoja. Ilman meidän nyki oppaita en olisi osannut tätäkään näyttää Idalle!
Koska vietettiin sunday fundayta, otettiin suunnaksi Bleecker street ja täällä todellakin ihmiset osaa pitää hauskaa sunnuntaisin! Mentiin sellaiseen pubiin jossa juomat oli melkein ilmaisia sunnuntain takia ja aletiin pitämään hauskaa! Tosiaan annetaan taas kuvien puhua puolestaan. Mulla ei oo ikinä ollut näin kivaa sunnuntaisin! :D GO TEAM FINLAND!



Muutaman beerbongin jälkeen otettiin sitten suunnaksi Thunder Jackson's, koska mä halusin käydä hyvästelemässä mun kantapaikan.. Täällä baarissa me ollaan tyttöjen kanssa koettu niin paljon, että heti kun mä astuin sisään mulla tuli sellainen inhottava tunne että miksi tän kaiken pitää loppua. Muistan siitä baarista jokaisen nurkan ja mitä siellä on tapahtunut ja nyt mä tulin sanomaan hyvästit. En voinut kauaa siellä olla kun mulla tuli sitten itku kaikkien niiden muistojen takia mitä mulla sieltä on.. Samalla mulle iski se ajatus että mä oon oikeasti kohta Suomessa enkä näiden ihmisten kanssa täällä viettämässä ehkä maailman mahtavinta sunnuntai päivää. Sain kuitenkin koottua itseni ja ne thunder jacksonin henkilökunta ja muut asiakkaat halus liittyä meidän seuraan pelaamaan juomapelejä. Oh thunder jacksons, et pettänyt minua viimeiselläkään kerralla!





Illalla mentiin sitten vielä pelleilemään Central Parkiin, sillä halusin näyttää mun number 1 suosikki kohteen Nykissä Idalle. Jotenkin me tavattiin muutama englantilainen poika siellä ja meillä tuli puheeksi että oon harrastanut voimistelua. No, jos mulle puhuu jotain voimistelusta nii voi olla varma että mä oon heti pyörimässä sitten siellä nurmikossa ja heittelemässä voltteja :D Perustin sitten oman voimistelukoulun keskelle Central Parkia ja nyt alkaa kyllä vähän muistikuvat pätkiin sen verran että tiivistetään loppupäivä sanoihin: 
I LOVE SUNDAY FUNDAY!



Näitä kuvia vois laittaa miljoonan tänne, mutta en usko että jaksaisitte rullata tätä enää yhtää alemmas, koska tää on ollut ihan superpitkä päivitys! Mutta tää oli vaan niin superviikonloppu ja oon niin onnellinen että juuri tää oli mun viimeinen viikonloppu Nykissä. Taisi saada Idakin vähän kokea millaista elämää oon elänyt koko kesän.. ja ehkä Idakin ymmärtää nyt miksi mun on niin vaikea jättää tää kaikki taakse..Nykissä vaan ei koskaan tiedä mitä tapahtuu ja tavallisesta sunnuntai päivästäkin voi tulla sun yksi elämäsi parhaimmista.

Nää 2 päivää Idan kanssa Long Islandilla on mennyt tosi leppoisasti, mutta mulla oli kokoajan vaan mielessä Idan lähtö ja oma kotiinpaluu. Mä itkin suunnilleen jo etukäteen ennen kuin Ida tuli tänne että mun pitää hyvästellä se.. Tänään sitten Ida hyppääsi Glen Headin juna-asemalta junaan kohti JFK:ta ja Kanadaa. Voin sanoa että en ole ikinä itkenyt noin paljon että musta tuntuu oikeasti että oksennan kun on niin paha olla.. Se viimeinen halaus jonka annoin Idalle siinä junan oven suussa sai mut tajuamaan että me oikeasti nähdään vasta vuoden päästä seuraavan kerran .. ja oon tottunut näkemään Idan joka päivä.. Me kuitenkin asuttiin ennen yhdessä. En osaa pukea näitä tunteita nyt sanoiksi, mutta suoraan sanottu oon ihan hajalla. Oon tosi onnellinen Idan puolesta että Ida toteuttaa omia unelmiaan niinkuin minäkin ja toivon että Ida sulle tulee mahtavin vuosi ikinä, ota siitä kaikki irti sillä vuosi on loppupeleissä niin lyhyt aika.. Samalla musta tuntuu kuitenkin ettei Rovaniemi ole enää se sama koti mulle kun Ida ei ole siellä, mikään ei ole enää samanlaista. Mua pelottaa kuinka oudolta se tuntuu taas mennä Rovaniemelle kun Ida ei ole siellä.. Apua tää on ihan kamalaa :( auttakaa mua oon ihan sekasin!! Oot Ida maailman paras kaveri kun tulit Nykiin asti vain hyvästelläkses mut, en vois toivoa parempaa kaveria kuin sä oot ollu mulle koko mun elämän <3 Mä tuun kaipaamaan sua niin paljon..


Huomenna on sitten mun vuoro hypätä koneeseen ja lentää takaisin Suomeen. Mulla on niin ristiriitaiset tunteet kotiinpaluusta että on tosi vaikea sanoa mitä mä ajattelen tällä hetkellä.. Mä niin haluaisin jäädä tänne, sillä elämä täällä on tuonut mulle aivan mahtavia kokemuksia ja mä todella rakastan tätä maata, kulttuuria ja elämäntyyliä. Mutta tiedän että mulla on Suomessa niin paljon asioita jotka tulee pitämään mut siellä.. mutta ei toivottavasti ikuisesti. Tämä kesä oli ehdottomasti elämäni upein kokemus ja niinkuin Ida sanoi nyt pitää vaan olla kiitollinen että sain kokea tämän kaiken. Voin uskoa että moni ihminen toivoi olevansa just mun paikalla hakiessaan tätä aupairin paikkaa..ja niistä kaikista hakijoista mä pääsin tänne elämään tätä kesää. 3 kk oli mielestäni aivan liian lyhyt aika tähän kaupunkiin, ja vasta viimeisen kuukauden kohdalla tunsin oikeasti että tää on nyt mun koti. Osa musta tulee aina olemaan Nykissä, ja tuun vielä monta kertaa itkemään Suomessa kun mietin näitä hetkiä täällä tai uskaltaudun lukemaan omia blogitekstejä.. Tämä kaupunki tosiaan vei tämän tytön sydämen. 
Kiitos New York, kiitos tytöt, perhe, kaverit, kaikki jotka teitte mun kesästä sen mitä se oli ! En tuu ikinä unohtamaan teitä.. I'll be back.
Tämä oli todennäköisesti viimeinen blogipäivitys tältä kesältä. En tule jatkamaan blogia elämästä Rollossa, en todellakaan tämän jälkeen. Ehkä uusi blogi aukeaa kun uudet seikkailut tulevaisuudessa odottaa. Kiitos kun elitte mun mukana nämä 3 kuukautta.. Mä ainakin elin joka hetken täydestä sydämestäni.

Once again, I will always love u New York..






7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Mua kiinnostais au pairina oleminen,joten ois kiva jos voisit vastata kysymykseen (: voinko päästä au pairiksi vaikken käy koulua? pitääkö olla koulussa että pääsee au pairiksi? mitkä on vaatimukset päästä au pairiksi?

Sannu kirjoitti...

Hei Kati!

Kiva kun otit yhteyttä au-pairiuteen liittyen :)
Vastaan mielelläni kysymykseesi!

Au-pairiksi voi todellakin lähteä vaikka et olekaan missään koulussa. Aupairiksi voi lähteä joko erilaisten järjestöjen kuten cultural caren kautta, jolloin vaatimuksena on lukion päättötodistus. Minä kuitenkin valitsin helpoimman tien ja lähdin aupairiksi ilman järjestöä. Eli etsiskelin perheitä tältä sivulta: www.aupair-world.net ja loin sinne oman profiiliin. Muutama viikko myöhemmin New Yorkilainen perhe otti minuun yhteyttä ja pari päivää tästä myöhemmin mulla oli lentoliput jo varattuna. Ensinnäkin vältin monen monen tunnin paperisodan ja monen sadan euron laskut kun en lähtenyt järjestön kautta. Eli jos haet järjestön kautta niin sitten niillä on niitä kaikkia vaatimuksia että pitää olla vähintään 200 h lastenhoitokokemusta yms. mutta kun itsenäisesti lähtee niin tarvitsee vaan löytää itselle sopiva perhe joka on loppupeleissä aika helppoa tuolla sivustolla :)

Mä lähdin pelkällä estalla amerikkaan, eli sain olla maassa 3 kk. Tämä kävi hyvin, sillä en olisi vuotta pystynyt olemaan poissa koulusta. Tsemppiä perheen hakuun ja jos lähtö tulee, nauti ihan jokaisesta hetkestä jonka aupairina vietät! Jos olet lukenut mun blogia, niin huomaat että niin minäkin tein :) Se on ainutlaatuista aikaa elämässä. Jos sulla on vielä lisää kysyttävää nii vastailen kyllä mielelläni :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiva että vastasit! Ja kiitos tuosta nettisivusta!
Meinasinkin valita tuon ''helpoimman tien'' koska ei ole ihan 200h kokemusta ja koska välttyy nuilta paperi jutulta :D
Ja mulla itseasiassa ois kysymys :D tuliko sulla koskaan yksinäinen olo? kun on vapaa aikaa mutta ei tunne ketään

Anonyymi kirjoitti...

Ja btw paljonko sulla oli rahaa ku lähit? jos saan kysyy.. :D Ja kannattaako lähtee 18 vuotiaana au pairiksi,koska amerikassa 21 on täysi-ikäinen?

Sannu kirjoitti...

Hei!

Ole hyvä vaan :) Toivottavasti löytyy sulle sopiva perhe ja pääset aloittamaan nopeasti oman aupair taipaleesi!

En tuntenut itseäni yksinäiseksi kertaakaan matkani aikana. Jo ensimmäisellä tapasin suomalaisen Anskun joka asui lähellä minua myös suomalais-jenkkiläisessä perheessä. Meidän hostäidit oli kavereita keskenään joten ne sopi meille treffit ja tultiin niin hyvin juttuun että vietettiin sitten koko kesä yhdessä ja ollaan tekemisissä myös täällä Suomessakin. Itse asiassa Ansku tulee tänne meille ensi viikolla joten todella hyvän ystävän löysin Nykistä :) Naapurissani asui myös toinen Au-pair Nina, joka oli kotoisin Sloveniasta. Jos oot lueskellut noita mun blogitekstejä, niin huomaat että vietettiin koko kesä ja meidän vapaa-aika kolmestaan Ninan ja Anskun kanssa. Periaattessa aina kun olin off töistä eli pääsin vapaalle niin lähdin tyttöjen kanssa ulos. Viikonloppuisin lähdin perjantaina tyttöjen kanssa seikkailemaan ja tulin sunnuntaina takaisin kotiin. Eli aika ei todellakaan tullut yksinäiseksi :) Lopuksi sain sitten vielä amerikkalaisikain kavereita, eikä tutustuminen uusiin ihmisiin jenkeissä ole vaikeaa!

Facebookista löytyy paljon aupaireille suunnattuja yhteisöjä joten sinne vaan rohkeasti liittymään ja löytämään muita aupaireita lähellä sinua :)

Ja tuosta ikä jutusta sitten...
Itse olin 20.v kun lähdin kesän alussa amerikkaan mutta 3 viikon jälkeen täytin onneksi 21! Eli jos olet kova bilettämään (kuten minä) niin Amerikassa ei kyllä pääse minnekään sisään ilman papereita. Eli jos 18.vuotiaana meinaat lähteä niin sitten pitää vaan hyväksyä se, ettei siellä oaljon biletetä. Mutta esim. Nykissä on kyllä niin paljon muutakin tekemistä että siellä kyllä saa ajan kulumaan helposti ilman baareissa roikkumistakin :)
Vielä parempi jos löydät saman ikäisiä kavereita jotka eivät myöskään ole täysi-ikäisiä niin voitte yhdessä keksiä tekemistä. Meillä kun kaikki oli jo 21.v niin vietettiin aika paljon aikaa Nykin yöelämässä :) Mutta amerikka on kyllä niin ihmeellinen maa, että älä tuon iän anna olla esteenä lähteä sinne! Ehtii sitä myöhemminkin sitten tehdä niitä aikuisten juttuja, mutta tuo kokemus on vaan niin once in a life time :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Kiitos! Oon jo ihan innoissani vaikkei ole vielä edes perhettä,mutta toivottavasti löydän sen pian! :D

Ja juu,kirjotin tuon yksinäinen kysymyksen,ennenkun luin sun blogin.. :D mutta nyt oon lukenu sun koko blogin :D

Ja kiitos tuosta facebook jutusta!

En oo hirveen kova bilettämään ja kyllähän sitä kerkee sitten myöhemminkin :p

Haluisin vielä kysyä yhtä asiaa.. haluaisin au pairiksi new yorkkiin,staten islandille, kannattaako siitä mainita että haluisin staten islandille?

Sannu kirjoitti...

Sun pitää vaan löytää perhe joka on Staten Islandilta :) Mutta ei kannata olla kovin tarkka tuon paikan suhteen, mieluummin löytää itselle sopiva perhe vaikka se ei sattuisikaan asumaan Staten Islandilla :) Itse jos saisin päättää näin jälkikäteen missä haluaisin asua, niin ehdottomasti Manhattanilla. Toivottavasti löydät sulle sopivan perheen läheltä Staten Islandia ja pääset aloittamaan aupair aikasi nopeaa! Rohkeasti vaan viestejä perheelle! Ikinä ei tiedä milloin se oikea perhe osuu kohdalle :)